Viva Colonia! Kölnin maraton

Maratoonariksi?

Tämä on kirjoitus siitä, miten minusta tuli alle neljän tunnin maratoonari ensimmäisen kerran. Se oli syksyllä 2013, vasta sen jälkeen vedin läpi ensimmäisen juoksukouluni, jonka tarinan voi lukea täältä.

kölnmarathon

Asuimme vuodet 2008-2010 Frechenissä, Kölnin vieressä. Kölniin ihastuin ja rakastuin kaupunkina lujasti, eikä vähiten mammuttimaisen vaikuttavan tuomiokirkon takia, jonka silhuetti näkyi Rhein-joen laaksossa kotimme viereisestä leikkipuistosta käsin. Ihastuin ja rakastuin Kölniin myös rentojen, mutkattomien, välittömien kölniläisten takia, joilla oli aina jotakin juhlan aihetta ja juhlittavaa.

Muutimme vähän kauemmas Kölnistä vuonna 2010 ja takaisin Suomeen, Tampereelle vuonna 2012. Kun Tampereen koulujen syysloma sekä Kölnin maraton näyttivät osuvan samoille päivämäärille syksyllä 2013, olin jo ilmoittautunut ennen kuin huomasin tarkistaa edes sitä, että lasten piti lintsata maratonin takia koulusta ylimääräisiä päiviä.

Cologne Cathedral, Germany

Saapumisemme Düsseldorfin lentokentälle lokakuussa 2013 ei mennyt ihan aurinkoisesti: vettä satoi kuin aisaa, ilma oli pimeän harmaa, taivas musta ja maantiet tukossa joka suuntaan. Kelin mukaiset yskä, köhä ja nuhakin astuivat saman tien kuvaan mukaan. Numerolappu maratonille kuitenkin haettiin ja viimeistely hiilihydraattitankkauksineen sujui mit den deutschen Brötchen und Käsekuchen direkt aus der Bäckerei. Lecker!

Juoksun ajaksi luvattiin onneksi sateetonta keliä. Lähdössä parveili kymmentuhatpäinen maratoonarilauma, lisäksi rullaluistelijoita ja koululaisviestin juoksijoita. Tunnelma alkoi kohota, kölniläisyys nosti päätään, karnevaalilaulut raikuivat. Karnevaali on katolisen maailman laskiaisjuhla, jonka kiistelty pääkaupunki – ainakin saksankielisellä alueella – on Köln. Karnevaaliin osallistuvat monta viikkoa yhtäjaksoisesti KAIKKI seudun ihmiset, joka ikinen, pukeutumalla naamiaisasuihin, tekemällä jäynää, hassuttelemalla, laulamalla karnevaalilauluja, syömällä epäterveellisesti, askartelemalla karnevaalihärpäkkeitä, katselemalla kulkueita, keräämällä karamelleja, huutamalla ”Kölle ALAAF!” ja ”Camelle!” jne (muualla Saksassa huudetaan Helau, Kölnissä Alaaf). Karnevaali Kölnissä on kuin suomalainen vappu potenssiin kymmenen – kestoltaan useampi viikko. Karnevaalin ulkopuolisella ajalla valmistaudutaan karnevaaliin tai vietetään karnevaalihengessä muita tapahtumia, kuten maratonjuhlaa. Samanlainen tunnelma voi onnistua vain Kölnissä.

Kölle alaaf

Viva Colonia!

Liikkeelle lähdettiin karnevaalirenkutusten saattelemana, miten muutenkaan..? Ihmeen monta niistä osasin vielä ulkoa. Korvamadot tulivat ladattua siis heti lähtölaukauksella.

Es war ein rotes Pferd, das macht es umgekehrt und hat mit seinem Schwanz die Fliege abgewehrt..

Lass uns spielen, wie Cowboys und Indianer..!

Maratonstartti

Lähtölaukaus pamahti. Alussa hölköttelin varovasti ja tunnustelin, mitä hieman rohisevat hengitystiet, jumissa olevat takareidet tai päänsärky sanoisivat. Olisi varmaan pitänyt venytellä, nukkua tai syödä kunnolla edes kerran Pirkan hölkän ja Kölnin maratonin välissä. Mutta olotila oli aivan hyvä, eivät kivut sanoneet yhtään mitään.. siispä tossua toisen eteen vain. Muutaman kilometrin jälkeen riisuimme ylimääräisiä vaatteita pois, virittelimme niitä vyötärölle ja venyttelimme hieman. Ei ollut kiirettä minnekään.

Reitti kulki neliapilan muotoisesti keskustasta vähän kauemmas palaten aina välillä kääntymään keskustaan, jatkuakseen uudelle lisälenkille kauemmas keskustasta. Kenian pojat pinkoivat ensimmäisellä lenkillä vastaan ensimmäisen apilanlehtensä jälkeen. Huimaa menoa! Omakin vauhti näytti hiljalleen jo hyvältä, 5:10 ja syke pysytteli maltillisena. Ihmettelin mukana juoksevia koululaisia – melkoinen vauhti kymppivuotiaille! – kunnes huomasin koululaisviestin vaihtopaikan.

Mahtava idea: kahdeksan kouluikäisen juoksijan maratonviestijoukkue, joka juoksee oikean maratonreitin maratoonareiden seassa kaiken karnevaalimeiningin keskellä. Jos ei siinä pääse juoksemisen makuun niin ei sitten missään!

Ihmisiä oli koko 42km:n matkan ajan yleisössä tungokseen asti hurraamassa ja kannustamassa. Meno oli kuin karnevaaleissa. Ihmeen paljon omaan jaksamiseen vaikutti kuulla hurraamista ja kannustusta. Olo oli kuin maailmanmestarilla – itse asiassa olen varma, että juoksumme myös näytti lähes maailmanmestarin juoksulta, huolimatta vyötärölle köytetyistä ylimääräisistä varusteista, kiristävistä takareisistä tai muusta epäolennaisesta. Tasaisin väliajoin joku yleisöstä olisi tarjonnut Kölschit. Muutamalle vastasin takaisin, että odota siinä, tulen muutaman tunnin päästä takaisin.

Yhdeksän kilometrin kohdalla yleisöstä kuului yhtäkkiä kannustushuutoja omilla nimillämme ”SUPER…!” Hämmästyin. Huutaja oli Waltropin-vuosiemme soutuseurakaveri. Henkilökohtainen kannustus toi heti ylimääräistä potkua askeleeseen. Mainitsinkin, että annetaan rullata aina alamäessä, hiljennetään askelta sitten vasta ylämäkiin.

Seuraava lenkki esikaupunkialueelle olikin sitten ilmeisesti pelkkää alamäkeä, kun juoksu rullasi kuin itsestään.

Maijakölnissä2013

Juoksimme tuttujen kaupunginosien läpi. Tuli suorastaan lämmin tunne juosta Kölnin Suomalaisen kielikoulun ohitse Berrenratherstrassella, nähdä viskikauppa, jossa kävimme Suomi-koulun aikana maistelemassa viskejä, juosta ergoterapeuttimme vastaanoton ohitse, huomata lempikirpputorimme, muistella niin eläinpuistokäyntiä kuin tuomiokirkossa vierailuja, tapahtumia tai museoretkiä ohi juostessamme. Ihana kaupunki ja nyt meille avautui aivan uusi tapa tutustua siihen. Kölnin tuhatvuotinen historia on mukana ja näkyvissä kaupungin nykyisessä sykkeessä. Historia antaa perspektiiviä, mikä tekee minuun syvän vaikutuksen joka kerran, kun Kölnissä käyn. Myös nyt.

Vasta Nippes-nimisessä kaupunginosassa alkoi takareisien kanssa olla vähän ongelmia. Geeli auttoi aikansa vaikka maha alkoi totutusti kieltäytyä energiatankkauksesta. Jaksamista alkoi motivoida sekin, että olimme juosseet jo yli 35km alle viiden ja puolen minuutin km-vauhtia. Aloin laskeskella, minkälaista loppuaikaa se tarkoitti.. ja päätin lakata laskemasta. Jos näin jatkaisimme, pääsisimme kenties alle neljän tunnin! Miltei itkin liikutuksesta sen huomatessani. On hankalaa itkeä ja juosta yhtä aikaa. Keskityin lauleskelemaan mielessäni viva Coloniaa ja nauttimaan hurraamisesta ympärillä.

Wir simma dabei, alles klaa-aar, viiivaaa Colooniaa! Wir lieben das Leben, die Liebe und die Lust, wir glauben an dem lieben Gott und haben immer durst!

Uskomaton fiilis. Hyvin maraton toimi parisuhdemaratonina: vedimme vuorotellen toinen toistamme eteenpäin. Alussa ja keskivaiheilla perheemme pään rooli oli vetää minua eteenpäin, kun lopussa asetelma kääntyi niin päin, että se olin minä, joka kannustin kiristämään vielä viimeisetkin kilometrit krampeista ja hankaluuksista huolimatta. Yksin tuskin olisimme jaksaneet tällaista vauhtia tasaisesti loppuun saakka. Yhdessä olemme enemmän.

Der Dom ist das Ziel, Der Dom ist das Ziel!

Viimeisillä nupulakivikaduilla aivan keskustassa alkoi taas kulkea ja kun loppusuoran varressa kuului omien kullanmurujen epäuskoisen yllättynyt kannustus, oli kerrassaan voittajafiilis lasketella loppukiri maaliviivan yli. ALLE NELJÄ TUNTIA! Ja reilusti: 3:52:45. Voittajafiilis! En usko, että kukaan muu kuin maratonin maaliviivan yli juossut voi ymmärtää, millaisesta tunteesta on kyse. Muisto tästä fiiliksestä saa tossun nousemaan juoksulenkeillä jatkossakin. Kyllä tämä on kaikkien juoksukilometrien arvoista.

urkunde2013

Se oli ensimmäinen neljän tunnin alitukseni syksyllä 2013. Tulihan niitä muutama sen jälkeenkin, kunnes rasitusvamma yhdistettynä opintokiireisiin katkaisi kehityksen vuodeksi. Vamma on nyt saatu sivuutettua ja opintokiireet suorastaan vaativat johdonmukaista maratontreeniä, jaksaakseni paremmin – joten nyt on aika katsoa eteenpäin ja aloittaa jälleen alusta valmistautuminen maratonille.

Suosittelen muitakin kokeilemaan miltä tuntuu juosta maratonin maaliviivan yli. Paljon se vaatii mutta on sen arvoista.

Tervetuloa maratonkouluun!

Tehdään yhdessä matka alusta asti aina maratonin maaliviivalle. Kysy lisätietoa täältä.

Rentoutumismenetelmiä kotiin ja arkeen

Päinvastoin kuin stressireaktio, rentoutusreaktio ei ole automaattinen, vaan rentoutumista tulee harjoitella.  Rentoutumista kannattaa harjoitella, sillä mitä enemmän ja useammin harjoituksia tekee, sitä pysyvämpiä vaikutuksia rentoutuminen saa aikaan. Harjoitus tekee mestarin. Kukapa ei haluaisi olla rento, mieleltään tasapainoinen tyyppi, joka ei hermoile turhasta.

Rentouttavien asioiden tekeminen, kuten musiikin kuuntelu, käsityöt tai kirjan lukeminen, saavat mielen irrottautumaan arjen kiireistä, kuten kirjoitin edellisessä raportissani pyjamapäivästä, ja tuovat hyvää oloa mutta vasta syvempi rentoutumisen tila on fysiologista rentoutumista. Fysiologisia vaikutuksia saadakseen tulee opetella saattamaan kehonsa ja mielensä syvän rentoutumisen tilaan.

Rentoutuminen fysiologisessa mielessä on stressinhallintaan, unen parantamiseen ja kivunsietoon oiva työkalu, jonka käytön voi opetella siinä missä porakoneen, softaohjelmiston tai jonkin applikaationkin käytön.

Rentoutumiseen on olemassa monia eri menetelmiä, joista jokainen voi valita itselleen sopivimman. Erilaisia rentoutumismenetelmiä ovat esimerkiksi:

  • mielikuvarentoutus mielenmaiseman, tarinan tms avulla,
  • progressiivinen rentoutus (kehon osien läpikäynti joko tietoisin ajatuksin tai jännitä-rentouta tekniikkaa käyttäen, olotiloja ja etenevää rentoutumista tunnustellen) tai
  • tietoinen läsnäolo eli mindfullness, jota jo kerran sivusin kirjoituksella ”Paikalla ja poissa – tietoisen läsnäolon taidosta”.
tunnelmakuva

Kaikille rentoutustekniikoille on yhteistä kaksi asiaa:

  1. Mielen kohdistaminen johonkin. Samalla mieli tyhjenee muista, ylimääräisistä ajatuksista. Tämä ”jokin” voi olla:
    1. pieni lause, esim ”minulla on hyvä olla”
    2. sana, esim ”rentoudun”
    3. oma hengitys
    4. mielikuva
    5. toiminta, esim ”jännitä – rentouta”
  2. Passiivinen, hyväksyvä suhtautuminen mielen läpi kulkeviin ajatuksiin: ”annan ajatusten tulla ja mennä”.
20140815_213215

Rentoutumiselle on aina hyvä hetki!

Voit ottaa hetken itsellesi rentoutumista varten. Pienikin hetki riittää, joskus voit varata enemmänkin aikaa. Esimerkiksi Nyyti ry opastaa opiskelijoita päivittäiseen rentoutumiseen kotisivuillaan.

Lyhyt muutaman minuutin rentouttavan hengityksen ohjaus löytyy kuunneltavaksi esimerkiksi Suomen mielenterveysseuran (2016) Oivamieli-sivustolla. Voit käyttää sitä esimerkiksi tällaisen harjoituksen yhteydessä:

  • Pysähdy.
  • Hengitä hitaasti sisään palleaa käyttäen. Anna ilman virrata ulos, päästä samalla elimistön kireys ja stressi vapautumaan uloshengityksen mukana pois kehostasi.
  • Toteuta jokin rentoutustekniikka joko äänitettä kuunnellen tai itse miettien.
  • Tee perusharjoituksia ainakin 5 viikon ajan ennen kuin siirryt mielikuvaharjoitukseen, joita on erilaisia. Tässä yksi ehdotus (Jumppakissa 2014).
  • Pidä päiväkirjaa rentoutusharjoituksista. Milloin, missä, mikä harjoitus, mikä onnistui, mikä sopii sinulle?

Rentoutusharjoitukset on hyvä aloittaa aktiivisista harjoitteista (esimerkiksi jännitä-rentouta -menetelmä) ja siirtyä vähitellen itsesuggestiopohjaisiin mielikuvaharjoitteisiin. Jos rentoutumisharjoitteesi noudattavat aina samaa, jäsenneltyä rakennetta, voit alkaa ankkuroimaan rentoutumisen tilan johonkin tiettyyn asiaan; vaikka käyttämääsi rentoutusmusiikkiin, sanaan (esim ”rentoudun”), huoneeseen tai asentoon.

tunnelmakuva2

Tässä ohjeita ja vinkkejä minirentoutusharjoituksiin, joita voit tehdä missä vain:

  • Tee lyhyitä palleahengitysharjoituksia monta kertaa päivässä laukaistaksesi kerääntynyttä jännitystä ja stressiä.
  • Kun sinulla on hetki aikaa, vedä syvään henkeä. Kun hengität ulos, kuvittele kaiken jännityksen ja stressin virtaavan ulos kehostasi ja mielestäsi uloshengityksen mukana. Kuvittele saavasi sisäänhengityksellä tyyneyttä, onnea ja rauhaa tilalle.
  • Jännitä kaikki lihaksesi yhtä aikaa. Vedä syvään henkeä ja hengitä hitaasti ulos rentouttaen lihaksesi. Toista tämä miniharjoitus kunnes rentoudut.
  • Pane merkille lihasjännitys tavallisissa jännityspisteissäsi. Ovatko niska ja hartiat jännittyneet? Jos ovat, hengitä syvään ja suuntaa sisäänhengitys hartioihisi. Kun hengität ulos, tunnet jännityksen laukeavan.
  • Laske kymmeneen hitaan sisäänhengityksen aikana. Pidätä hengitystäsi laskien yhteen. Hengitä sitten ulos kymmeneen laskien.
  • Keskittymisen helpottamiseksi tarvitset häiriöttömän tilan. Tee itsellesi lappu ”ei saa häiritä” ja ripusta se oveen. Sulje puhelin.
  • Tee rentoutusharjoitukset silloin, kun kipusi ei ole kovimmillaan.
  • Käytä lämpötyynyä, jääpussia ja/tai tyynyjä saadaksesi mukavan asennon.
  • Tee harjoitukset huoneessa, jonka lämpötila on sopiva.
  • Tee harjoituksia 20 minuuttia kerran päivässä tai 10 minuuttia kahdesti päivässä.
  • Kun päätät harjoituksen, laske kolmeen ja avaa silmäsi hitaasti. Nouse seisomaan hitaasti, jotta kehosi tottuu pystyasentoon rentoutuksen jälkeen.
  • Älä käytä herätyskelloa. Jos haluat katsoa kelloa, aseta se eteesi ja avaa silmät silloin tällöin. Harjoittelun myötä totut tietämään, milloin 20 minuuttia on kulunut.
lappuovessa.jpg

Rentoutusmenetelmä 1: Sanan tai lauseen toistaminen

Ajattele jotain sanaa tai lyhyttä lausetta uloshengityksen aikana. Esimerkiksi ”rentoudun”. Oikeastaan ei ole tärkeää mitä sanaa käytät vaan se, että toistat sanaa keskittyen siihen. Voit myös käyttää yhtä numeroa toistettavana sanana (hyvin neutraali) tai laskea kymmeneen. Jos mielesi vaeltelee, ohjaa se lempeästi takaisin sanaan. Silmien sulkeminen ja mukava asento edesauttavat toistettavan sanan avulla rentoutumista.

Rentoutusmenetelmä 2: Hengityksen ja mielikuvan yhdistäminen

Voit kuvitella sisäänhengityksen tulevan oikeasta kädestäsi ja uloshengityksen poistuvan vasemmasta tai päinvastoin. Voit myös kuvitella sisäänhengityksen kulkevan jännityspisteisiisi, hartioihin tai selkään, ja jännityksen virtaavan ulos uloshengityksen mukana. Joka uloshengityksellä rentoudut enemmän. Voit myös kuvitella joka sisäänhengityksellä lempeän valon virtaavan sisääsi tuoden juuri sellaista energiaa, jota tarvitset. Anna energialle jokin miellyttävä väri tai ääni, jos haluat. Seuraa mielenkiinnolla ja nauti, miten hyvä energia täyttää koko olemuksesi.

Sulje silmäsi ja hengitä rauhallisesti ja tasaisesti. Mene mielikuvissasi sinulle mieluiseen paikkaan, rakkaaseen maisemaan. Katsele värejä ja muotoja. Millainen maisema sinulle avautuu? Kuvittele kuuntelevasi sinne kuuluvia ääniä. Voit kuvitella tuoksut ja maut, jotka kuuluvat tuohon maisemaan. Tunne, kuinka hyvän olon tunne valtaa mielesi ja koko olemuksesi.

Rentoutusmenetelmä 3: Progressiivinen lihasrentoutus

Tässä kohdistetaan huomio yhteen lihasryhmään kerrallaan, kunnes koko keho on käyty läpi ja rentoutunut. Makaa selälläsi silmät kiinni jalat kevyesti koukistettuina. Voit käyttää tyynyä polvien alla. Kipristä oikean jalan varpaat sisäänhengityksen aikana ja rentouta ne uloshengityksen aikana. Taivuta sitten oikea jalkapöytäsi ylöspäin sisään hengittäen, rentouta hitaasti uloshengityksen aikana. Ojenna ja jännitä oikea polvesi sisään hengittäen, rentouta ulos hengittäen. Jatka reiden ja pakaran kautta selkääsi ja ylös niskaasi. Tee sitten sama alkaen oikean käden sormista päätyen hartioihin. Rentouta myös vatsalihakset. Tee koko sarja myös vasemman puolen lihaksilla kunnes koko vartalosi lepää rentona. Rentouta sitten samalla tavoin kasvojen, kaulan ja päänahan lihakset. Voit jatkaa haluamasi ajan mielikuvaharjoituksella. Tuo itsesi takaisin aktiivitilaan laskemalla lopuksi hitaasti 5, 4, 3, 2, 1 ja avaamalla hitaasti silmäsi.

Rentoutusmenetelmä 4: ”Sydämen sopusointu”

Hengitä aluksi hitaasti ja syvään kaksi kertaa. Kahden, yhteensä noin 10–15 sekuntia kestävän hengityksen jälkeen kohdista huomiosi sydämeen tai rintakehän keskiosaan. Kuvittele hengittäväsi sydämesi kautta ja näe mielikuvituksessasi hapen virtaavan sydämeen ja haitallisten kuona-aineiden kulkevan sydämestä pois. Ajattele sydäntäsi hyväksyvästi ja jatka hidasta, hyvää tekevää hengitystä.

Seuraavassa vaiheessa tunnet kevyen lämmöntunteen tai laajenemisen tunteen rintakehässä. Sydän on kuin eläin joka herää talviunestaan ja tuntee ensimmäiset auringon säteet. Paras tapa herättää sydän on tuntea kiitollisuutta. Sydän on herkkä kiitollisuudelle ja rakkaudelle, jonka kohde voi olla mikä tahansa: toinen ihminen, asia, aate, mikä tahansa. Mielikuva rakkaasta lapsesta tai lemmikkieläimestä voi herättää tämän tunteen. Toisille kauniin luonnonmaiseman ajatteleminen voi herättää kiitollisuuden tunteen. Joillekuille herää kiitollisuus kalastusta, rakasta urheilua tai purjevenettä ajatellessa. Tätä harjoitusta tehdessä voi tuntea pienen hymyn leviävän kasvoilleen. Se on varma merkki sydämen sopusoinnusta.

Sydäntautien tutkijoiden mukaan positiiviset tunteet, muistot tai pelkkä mielikuva harmonisoivat sydämen rytmiä. Kuten kaikissa hengitys- ja rentoutumisharjoituksissa, taito saavuttaa sopusointuinen tila kehittyy harjoittelun avulla. Sopusoinnun saavuttaminen muuttaa sydämen fysiologista tilaa parasympaattiseen, rauhalliseen suuntaan. Paitsi sydämen rytmihäiriöiden, sepelvaltimotaudin ja korkean verenpaineen hoidossa tätä tekniikkaa on sovellettu myös auttamaan ahdistus- ja jännitysoireisiin, esimerkiksi esiintymisjännitykseen. Tässä menetelmässä yksinkertaiset hengitys- ja mielikuvaharjoitukset on yhdistetty positiivisen tunnetilan, kiitollisuuden, saavuttamiseen. Meidän kulttuurissamme kiitollisuus, myötätunto ja rakkaus toisia, itseä ja koko maailmaa kohtaan sijoittuvat luontevasti juuri sydämeen. Sydämen sopusoinnulla esimerkiksi Servan-Schreiber (2004) tarkoittaa sydämen sykkeen normaalia, harmonista vaihtelua, minkä tavoittelussa on apua rentoutumisharjoituksista ja kiitollisuuden tunteesta.

Kipupotilaan kivun visualisaatioharjoitus

Kipua voi hoitaa tietoisuusharjoitteilla sekä rentoutustekniikoilla, mistä on laajasti tarjolla tutkittua näyttöä (Paldanius ja Paukkunen 2017). Kivun kohtaamista rentoutuksen avulla voi ryhtyä tekemään, kun rentoutumisen perusteet on jo harjoiteltu. Tässä oma kehitelmäni kivun visuaalisaatioharjoituksesta sen perusteella, mitä tietoa löydin Paldaniuksen ja Paukkusen (2017) opinnäytetyöstä ja työn lähdeaineistosta. Periaatteena oheisessa harjoituksessa on, että kivulle annetaan mielessä konkreettinen muoto, jonka kanssa voi työskennellä.

Tee ensin muutama rentoutus- ja hengitysharjoitus. Kun olet rentoutunut ja pystyt kohdistamaan ajatuksesi, luo mielikuvituksessasi seuraava kuva:

  • Kuvittele itsesi aurinkoiselle niitylle, jossa puhaltaa leuto tuuli.
  • Kuvittele polku ja lähde seuraamaan sitä. Kun kuljet sitä pitkin, tunnet olosi turvalliseksi ja mukavaksi. Voit kuulla lintujen laulun ja tuntea niittykukkien tuoksun. Polku johtaa niityn reunalla olevalle talolle.
  • Nouse portaat ja avaa ovi. Kun astut sisään, huomaat että talo on jaettu kahtia lattiasta kattoon kulkevalla lasiseinällä.
  • Istuudu tuoliin seinän eteen.
  • Ota nyt kipusi ja aseta se seinän toiselle puolelle. Sen on pysyttävä siellä kunnes päätät toisin.
  • Anna kivullesi väri ja muoto.
  • Tarkkaile sitä. Mitä se tekee kun olet pannut sen lasin toiselle puolelle? Miltä tuntuu katsella sitä?
  • Kysy kivultasi seuraavat kysymykset ja kuuntele, kun se vastaa.
  • ”Miksi olet täällä? Milloin menet pois? Mitä voin oppia sinulta? Voimmeko tulla toimeen?”
  • Kysy vielä muita kysymyksiä, jotka ovat mielessäsi.
  • Mieti nyt, millä tavalla haluat muuttaa kipusi kuvaa. Jos se on epämääräinen möykky, pane se muottiin tai astiaan. Jos se on kuuma, jäähdytä se. Jos se on terävä, pyöristä sen reunat. Sinun ei tarvitse tuhota sitä.
  • Kun olet lopettanut, saat päättää mitä teet kivullesi. Otatko sen kokonaan mukaasi? Jätätkö sen kokonaan lasiseinän taakse? Otatko osan siitä mukaasi?
  • Olet uudelleen auringonpaisteessa. Palaa polulle ja niityn reunaan. Kulje polkua miellyttävään paikkaan, jota käytät mielikuvaharjoituksissa. Viihdy siellä jonkin aikaa kunnes lasket jälleen viidestä yhteen ja avaat silmäsi.

Tätä harjoitusta voi tehdä minkä tahansa ongelman tutkimiseksi, ei ainoastaan kivun. Mielikuvaharjoitus auttaa tutkimaan kivun sanattomia, tiedostamattomia puolia, jotka ovat loogisen, järkevän ajattelun ulkopuolella, mikä auttaa kivun hallinnassa.

Kivikuva.jpg

Kokosin nämä pikaohjeet, kun huomasin tietoa rentoutuksesta kertyneen ja vastaavasti ympärilläni monen kaipaavan helppoja ja nopeita rentoutusohjeita itse toteutettavaksi. Toivon, että tämä pieni kooste auttaa rentoutumaan tai helpottamaan mahdollista kivun tunnetta!

Lähteet:

Jumppakissa. 2014. Harjoitus stressin ja jännityksen poistamiseksi. Youtube-nauhoite. https://www.youtube.com/watch?v=6h_BARSvBGw . Kuunneltu 17.3.2017.

Krappe, M. 2013. Mikä ihmeen palleahengitys? Turun Alexander-tekniikka. http://www.turunalexandertekniikka.com/blogi/mik-ihmeen-palleahengitys . Luettu 17.3.2017.

Nyyti ry. 2016. Opi Elämäntaitoja: rentoudu päivittäin. https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/rentoudu-paivittain/ Luettu 17.3.2017.

Palenius, S. ja Paukkunen, K. 2017. Mindfullness-menetelmä kroonisen kivun hoidossa. Hoitotyön koulutusohjelma. Laurea ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.

Rantanen, P. 2010. Rentoutuminen – työkaluja ryhmänohjaajille. Rentoutumisopas, Versova-hanke. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. http://www.kssotu.fi/versova/media/docs/rentoutus-opas.pdf. Luettu 17.3.2017.

Servan-Schreiber, D. Anna mielesi toipua – Eroon stressistä, ahdistuksesta ja masennuksesta ilman lääkkeitä ja psykoanalyysia. Aulanko, S. (suom.). 2004. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Suomen mielenterveysseura. Oivamieli-sivusto: rentoutushengitys. http://oivamieli.fi/rentoutushengitys.php . Luettu 17.3.2017

Pyjamapäivä ..vai aktiivilepo?

Ihminen on luotu liikkumaan, touhuamaan, olemaan aktiivinen. Tämä on kertomus aktiivisen ihmisen kokeilusta olla olematta aktiivinen.

Olen aina ajatellut, että passiivisuus on kotoisin jostain muualta kuin hyvinvoinnista ja että aktiivisuus liittyy hyvinvointiin. Erilaisissa elämänohjeissa neuvotaan usein välillä olemaan ei-aktiivinen, köllöttelemään, käpertymään sohvan nurkkaan tai viettämään pyjamapäivää.. Hyggeily, chillailu, kalsaripäivät jne kuuluvat olevan akkujen lataamiskeinoja, joista ihmiset puhuvat haaveillen ja unelmoiden. Blogeissa tulvii kirjoituksia siitä, miten joku ei ole tehnyt yhtään mitään. Onhan se perusteltua, että joskus tekee hyvää olla tekemättä mitään.

Minäkin päätin kokeilla vain olemista, sitä kun oli niin moni minulle suositellut. Arjessa kieltämättä riittää pyörittämistä yrittäjyyden, äitiyden, opiskelun, kodin sekä niin lasten kuin omienkin harrastusten keskellä – ruuhkavuosien keskellä jaksamisesta on huolehdittava, sanovat. Ja ihmettelevät, miten jaksan.

Jätin yhtenä lomapäivänä päivävaatteiden pukemisen väliin ja jäin sänkyyn nauttimaan kaunokirjallista proosaa hyvän laatusuklaan kera. Päätin olla miettimättä kaikkea tekemisen määrää ja päätin olla vaan yhden päivän verran. Odotin kovasti piristymistä ja akkujen lataamista.

Aamupäivä meni ihan hyvin, kömmin aamiaisen jälkeen sänkyyn kirjan ja suklaarasian kera ja jännäsin dekkarin juonen edetessä, kuka olisi murhaaja. Murhaaja selvisikin ennen viimeistä sivua, ihan hyvän ratkaisun kirjailija oli kehitellyt mutta toisen kirjan aloittaminen heti ensimmäisen jälkeen alkoi tympiä. Oli kulunut jo kolme tuntia ja mielen pohjalla alkoi kumpuilla ajatuksia siitä, mitä kaikkea ehtisin tänään tehdä.. mutta ei, halusin vain olla. Kerrankin.

Päättelin, että ruuanlaiton täytyy olla sallittua, sillä ravintoaineita tarvitaan kehon hyvinvointiin myös löffäilypäivänä. Kunnollinen terveysihanteinen kokeileva keittiö lounaalla sai jälkikasvussa aikaan ”eiks meillä oo mitään muuta kuin tätä viherruokaa?”-kommentit. Totesin, että heidän pitäisi mennä ulos lenkille, jotta saisivat kunnon ruokahalun jopa viherruokaan. Samassa huomasin, että siihen päättyi aika, jonka maltoin olla yhtäjaksoisesti puhumatta liikkumisen merkityksestä.. olin vältellyt aihetta sentään puoleen päivään saakka! Edessä oli vielä iltapäivä. Alkoi käydä työstä olla vain. Pitäisikö puolen päivän aikaan aikuisen ihmisen ihan oikeasti palata sänkyyn..? Ulkona satava vedensekainen räntälumi vaikutti miljoona kertaa houkuttelevammalta kuin löhöämisen jatkaminen.

Mutta ei, jos johonkin ryhdyn, teen sen kunnolla. Otin uuden kirjan käteeni ja yritin olla huomaamatta eteisestä vilkuttavia lenkkareita. Pistelin urheasti suklaata edelleen suuhuni vaikka sen makeus alkoi jo enteillä huonoa oloa.

Ikuisuudelta tuntuvan sängyssä pyörimisen jälkeen annoin periksi ja totesin, että kirjan saa joskus jättää lukematta, se ei ole luovuttamista. Selkää särki, jalkoja pakotti ja pää tuntui raskaalta. Huomasin, että olohuoneessamme on edelleen sohva, vaikka olen yrittänyt ehdotella perheelleni sen vaihtamista juoksumattoon. Sohvaa voi käyttää alkuperäistarkoitukseensakin, joten tuijottelin seuraavat tunnit sohvaperunana kaikkia niitä tallenteita, joita on tullut kerättyä viimeisten 6 vuoden aikana pahan päivän varalle.

Aika pian paljastui, miksi miltei mikä muu tahansa aktiviteetti menee arjessani tv-sarjojen katsomisen edelle vaikka koetin katsella vain omia lempisarjojani. Ovatko ohjelmat aina olleet yhtä huonoja vai oliko oma oloni vain niin kamala, ettei mikään jaksanut kiinnostaa? Yritin paneutua välillä jälkikasvun tallettamiin ohjelmiin pysyäkseni perillä teinien maailmasta. Siinä vaiheessa, kun en enää erottanut, katsoinko jonkin sarjan samaa jaksoa uudelleen vai vaihtuiko välissä koko sarja, ohjelma tai elokuva, torkahdin sohvalle hetkeksi.

Termi päiväuni kuulostaa vähintäänkin piristävältä – mikä olisi ihanampaa kuin venytellä itsensä hereille pienten torkkujen jälkeen, valmiina ja energisenä palaamaan askareisiin levon jälkeen?

Mutta jos nyt rehellisesti puhutaan:

onko joku oikeasti joskus herännyt piristyneenä sohvalta sen jälkeen, kun on vaipunut uneen tv:n ääreen väsyneenä?

Minä heräsin yhtä pirteänä kuin lataamatta jäänyt eilinen läppäri – vaimealla väsyneellä pihahduksella ja puolilla valoilla. Niskaa särki, selkää jomotti, olo oli turpea ja hankala. Ajatukset olivat puuroiset ja tahmeat, ei tehnyt mieli tehdä mitään. Vaikka sohvalle jääminenkin tuntui hirveältä, ei tuntunut siltä, että siitä olisi poiskaan jaksanut tai viitsinyt lähteä.

Minua oli huijattu! En minä tällaista oloa kaipaa, mieluummin tekemistä kuin märkä rätti–olo koko päivän makaamisen jälkeen. Tällainen aamusta iltaan paikallaan olo kuuluu sairauksista toipumiseen. Jos päivän löffäilystä ja mässäilystä tulee tulokseksi pelkkää särkyä, kolotusta ja vetämätöntä oloa, on oltava jokin parempi keino ladata akkuja ja rentoutua. Kun mietin, miltä tuntuu tulla sisään kevyen, nautinnollisen ulkoilun jälkeen verrattuna vallitseviin fiiliksiini sohvalla makaamisen jälkeen, olinkin jo vetämässä lenkkivaatteita niskaan.

Tunnin kevyen hölköttelyn jälkeen palasin kotiin energisenä, iloisena ja helpottuneena. Ajatukset olivat kirkkaat ja aineenvaihdunta aktiivinen. Ehdin illalla vielä puuhailla kaikenlaista kotona ja jutella jälkikasvun kanssa kuunnellen heidän pieniäsuuria murheitaan. Tuntui hyvältä vähän jumpatakin ja venytellä illan päätteeksi.

Maija_Wphone 1277

Iltayöstä tuli valvottua sekoittuneen vuorokausirytmin takia. Pohdiskelin, miten ihminen on tosiaan tarkoitettu puuhailemaan, ei olemaan paikallaan. Jos joku valittelee jatkuvaa kuormitusta, stressiä ja väsymystä, joskus rauhoittuminen vain olemaan voi toimia, levon tasapainosta on tässä mielessä kirjoitettu hienosti esimerkiksi Elämäsi Kuntoon-blogissa (http://www.elamasikuntoon.fi/elamasikuntoon/lepo/#tab-id-4 ).

Mutta että ihan vain löffäilyä koko pyjamapäivän ajan..

Keinoja palautumiseen ja rentoutumiseen on erilaisia, kuten ihmisiäkin.

Jos jollakulla muullakin kuin minulla paikallaan löhöäminen ei toimi, voisin vuorostani neuvoa kokeilemaan aktiivista lepoa. Ei kovatehoista äärisuoritusta, ei aikatauluja, ei vertailua mihinkään – vaan kevyttä puuhailua, harrastamista, aktiivisena olemista esimerkiksi kävely-/juoksulenkillä tai puutarhassa..  tai jotakin muuta vastaavaa touhuilua, jossa pysyy aktiivisena ja jonka jälkeen tekee hyvää venytellä ja vaikka meditoida.

Suosittelen hetkessä elämistä, omasta ympäristöstä nauttimista raittiissa ilmassa, ilman elektronisen ruudun tuijottamista, ilman keinotekoista todellisuutta. Suosittelen kevyttä, mukavaa liikettä tai puuhailua – koko päivän paikallaan olemisen sijaan.

Aktiivilepo on minun keinoni levätä ja ladata akkuja. Kevyt, aineenvaihduntaa vilkastuttava ulkoilu saa elimistön happitasapainoa paranemaan, ajatuksia kirkastumaan, kuona-aineita poistumaan kudoksista ja parhaimmassa tapauksessa myös mielentilaa muuttumaan valoisammaksi. Sivuvaikutuksena yöunen laatu paranee ja vuorokausirytmi pysyy luonnollisena. Liikkumalla minä jaksan! Kun kevyttä aktiivilepoa harrastaa vähänkään säännöllisemmin, alkavat akut olla pysyvämminkin täynnä ja monta rautaa tulessa kääntyä positiivisia tunnelatauksia antavaksi, tavalliseksi arjeksi.

Suosittelen kokeilemaan, itsellesi sopivalla tavalla!

Myynnin edistämistä

Tämä on lyhyt kirjoitus siitä, miten entinen virkamies ja jäyhä asiantuntija tekee kasvua myyjäksi.

Kaikki alkoi siitä, kun päätin hakea Suuren Uravaihdokseni myötä (diplomi-insinööristä fysioterapeuttiopiskelijaksi) opiskelemaan loput opintoni Tampereen ammattikorkeakoulun Proakatemiaan eli tiimiyrittäjyyden yksikköön.

Aluksi Proakatemialla vallitseva fanfaarintäyteinen hypetys tuntui vieraalta – tulisiko minunkin jaksaa kuunnella pauhaavaa musiikkia, hurraahuutoja ja hyvää meininkiä, jossa korostetaan kilpailua, menestystä ja rahaa..? Olinhan hieman sitä mieltä, että nopeammin, kovaa ja korkeammalle ei aina ole oikea tie tähtiin ja vain hölmöt lankeavat fanfaaripauhun hurmokseen. Eikös meidän sukupolvellemme se edeltävä ole opettanut, että vain nöyrällä ja pyytettömällä ahkeruudella lopulta saa palkinnon. Eikä tule ylpistyä.

Per aspera ad astra. Vaikeuksien kautta tähtiin.

Erityisesti MYYNNINEDISTÄMINEN ja MYYNTI ovat olleet minulle suunnilleen samaa kuin polkupyörä pupujussille: sillä pääsisi nopeammin eteenpäin – mutta vain jos pyörää osaa käyttää oikein, taitamattomasti tehtynä päätyy pian ojan pohjalle, joten on varmempaa pupun vain pomppia hiljaa ja varmasti eteenpäin ilman pyörää. Olen siis pysytellyt mukavasti kaukana myyntityöstä.

Mutta jokin muuttui: Vipinän perustamisen lisäksi pääsin Proakatemiaan, liityimme hyvinvointialan opiskelijoiden vuosi sitten perustamaan firmaan Motiveen, joka on puhtaasti opiskelijavetoinen, osuuskuntamuotoinen tiimiyritys. OIKEA yritys, jolla on Y-tunnus ja kaikki. Nimikin on loistava! Samoin tiimi itse. Ja niin alkoi tuntua itsestäänselvyydeltä käyttää huutomerkkejä, huutaa hurraahuutoja ja hehkuttaa yhdessä pyöritettävää yritystä. Ikäluokkaani nuorempien päivittäiset toimetkin alkoivat tuntua luontevilta.. slack, IG, some, pajat, proggikset, liiderit, hype ja hygge, drivet ja hashtagit.

LOISTAVAA TIIMITYÖTÄ!! HUIPPUA!! #unelmienkoulu

Asenteeni muuttui myös MYYNTIÄ kohtaan. Sehän on ihan itsestäänselvyys!

Ilman myyntiä yrityksessä ei ole juuri mitään.

Ja sitten viime viikolla jysähti kunnolla. Me, 17 märkäkorvaista, keltanokkaista hyvinvointialan opiskelijaa, osallistuimme Diili-henkiseen kilpailuun, jossa Proakatemian tiimiyritykset kilpailivat toisiaan vastaan myyntiosaamisellaan. Meillä ei ollut kenelläkään kovin paljon kokemusta myynnistä etukäteen eikä kukaan hyvinvointialan tiimeistä ole ennen meitä osallistunut myyntipäiville kisatakseen liiketalouden opiskelijoita vastaan liiketalouden osaamisessa. Pyysimme taitavampia meille kertomaan myynnistä ja myynninedistämisestä. Hämmästyimme, miten muut tiimit olivat valmistautuneet jo ajoissa, etukäteen. ”Eiks se oo vasta huomenna?”

Enempää altavastaajana ei myyntipäiville olisi voinut lähteä.

Se, mitä myyntipäivillä tapahtui, ei ole sanoin kuvattavissa.. loistavia kuvauksia tapahtuneesta ovat tehneet esim. tiimikollegani Tiina sekä Saila blogeissaan. En edes yritä kilpailla noiden kuvausten kanssa. Jos käyttäisin sanoja, käyttäisin mm. seuraavanlaisia sanoja, joissa me motivelaiset osoitimme suorastaan ylimaallista oppimista ja suoriutumista:

  • positiivinen VIPINÄ, Kasvu
  • Epämukavuusalue, Itsensä ylittäminen
  • Rohkeus, Innostus, Auttaminen, auttamishalu
  • Projekti, Huipputiimi
  • Ihmistuntemus, Vuorovaikutus, kontaktointi
  • Closing closing closing (it’s all about closing)
  • Myynti, Kauppa, Asiakaspalvelu
  • Oppimishalu, Tsemppi, Into
  • Yhteisöllisyys, luottamus
  • Ennakkoluulottomuus
  • Strategia, Hyvä projektijohtaja, Muuttuva suunnitelma
  • Delegointi
  • BtoC
  • FtoF
  • Ständimyynti

Niin, ME VOITIMME! MYYNTIPÄIVIEN 2016 VOITTAJA ON MOTIVE! Myimme GetAway Room Escape pakohuonepeliin lahjakortteja kolmen päivän aikana yli kahdellatoista tuhannella eurolla. Siis yli 12 000€ myynninedistämistä! Pääosin FtoF eli BtoC -myynnillä. Siinä oli VIPINÄÄ!

Ei sanoja vaan kuva. Minä tein sanojen sijaan kuvan. Kuva syntyi sattumalta lapseni ehdottaessa: ”Äiti, piirretäänkö?” Niin myyntipäivien kasvutarinasta syntyi tikku-ukkomallinen karvalakkiversio.Tässä karvalakkinen PREZI-versio siitä.

Miksi kehtaan räpeltää tällaista ihmisten ilmoille? Siksi, että olen nyt oppinut, että pupujussi saa ajaa polkupyörää juuri niin kuin itse haluaa, kunhan ajaa. Voi mennä ojaan. Mutta voi mennä myös vauhdilla tähtiin! Voi miten hienoa on tehdä yhdessä! Voi miten hienoa on yltää nopeammin, kovemmin ja korkeammalle! Voi miten hienoa on olla ylpeä siitä mitä tekee! Voi miten hienoa on ylittää itsensä ja oppia uutta!

 

 

 

 

Liikuttaako? ..mikä motivoi liikkumaan

Yrittäjyysopintoihini Proakatemiassa  (#unelmienkoulu) kuuluu asiantuntijuuden kehittäminen kirjallisuuteen perehtyen. Lähdin etsiskelemään tieteellistä tietoa siitä, miten voisin motivoida lähes ketä vain liikunnallisempaan elämäntapaan. Tietoa löytyi! Tässä lyhyt referaatti:

maija_wphone-1095

 

Liike on lääke

Ei-aktiivisen elämäntavan tiedetään olevan syynä erilaisiin sairauksiin ja ongelmiin joko suoraan tai välillisesti. Aktiivisen elämäntavan ja liikunnan avulla taas voidaan ehkäistä, hoitaa ja kuntouttaa monia pitkäaikaissairauksia. Liikkeen parantavia vaikutuksia on tunnettu jo kauan. Voimistelun, liikkumisen ja kuntoilun on havaittu nopeuttavan kuntoutumista vaikeistakin lähtökohdista, mikä on johtanut kokonaisen lääkitysvoimistelijan (nyk. fysioterapia) alan perustamiseen. Suomessa alan asiantuntijoita (nyk. fysioterapeutti) on koulutettu ensimmäisen kerran jo 1900-luvun alussa (Talvitie ym. 2006).

Liike on hyvä lääke sekä ehkäisemään ongelmia ja sairauksia että helpottamaan jo puhjenneiden sairauksien oireita. Suomen lääketieteellisen seuran Käypä hoito-suosituksiin liikunta on otettu yhdeksi suositeltavaksi hoitomuodoksi hoidettaessa esim. tyypin 2 diabetesta, kohonnutta verenpainetta, lihavuutta, sepelvaltimotautia, sydämen vajaatoimintaa, astmaa, keuhkoahtaumatautia, polven nivelrikkoa, nivelreumaa tai niska- ja alaselkävaivoja. Psyykkiset sairaudet eivät tee poikkeusta, liikunta käy yhdeksi hoitomuodoksi myös moniin psyykkisiin sairauksiin. Masennuksen hoidossa liikunta otettiin mukaan käypä hoito-suosituksiin vuonna 2010. (Duodecim 2010)

Jos liikunnan hyviä vaikutuksia tunnetaan laajalti virallisia hoitosuosituksia myöten, miksi ihmisten on edelleen vaikeata aloittaa liikuntaa? Ja vaikka aloitus onnistuisikin, liikkumisen saaminen pysyväksi osaksi elämää jää usein alun innostuksen jälkeen väliin.

Miksi passiivinen elämäntapa pitää otteessaan, kun fyysisesti aktiivinen elämä päästää helpommin karkuun?

Elämäntapamuutokseen ohjaaminen liittyy läheisesti rooliini aikuisten juoksukoulujen ohjaajana sekä tulevaan ammattiini fysioterapeuttina. Tämä kirjallisuuskatsaus keskittyy hyvin rajatusti muutamaan itselleni olennaiseen aiheeseen, motivaatiota koskeviin kysymyksiin sekä subjektiivisen näkemykseni mukaan yllättäviin yhteyksiin liikunnan ja hyvinvoinnin välillä. Liikunnan muista terveyttä edistävistä vaikutuksista, joita ovat mm. aineenvaihdunta, painonhallinta, fyysinen kunto, suorituskyky, mielenterveys, stressinhallinta jne, kirjoitan myöhemmin erikseen.

Ihminen on kokonaisuus

Fraasi ”ihminen on psykofyysinen kokonaisuus” on kulunut klisee mutta totta. Psykofyysinen kokonaisuus käsittää sekä psyykkisen että fyysisen puolen ihmisestä. Psyyke viittaa ihmisen mielen sisäiseen maailmaan, jossa vaikuttavat temperamentti, emootiot, motiivit ja tiedolliset toiminnot kuten havainnointi, ajattelu, muisti, asenteet, oppiminen ja älykkyys. Fyysisyydellä tarkoitetaan soomaa eli kehoa/ruumista sekä sen fysiologisia ja biologisia toimintoja ja suorituskykyä. Ihminen on kuitenkin kokonaisuutena enemmän kuin fyysinen olemus tai ajatteluun kykenevä mieli. Ihmisellä on synnynnäinen tarve olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä kuulua johonkin suurempaan yhteisöön. Ihminen on siten psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, johon vaikuttavat psyyke, fyysinen minä sekä edellisten lisäksi sosiaalinen tilanne ympärillä olevassa sosiaalisessa yhteisössä ja maailmassa. Hyvinvoinnin kokonaisuus koostuu näistä kaikista osa-alueista. (Monsen, 1992)

Jos jollakulla osa-alueella on ongelmia, vaikuttavat sen yhden osa-alueet ongelmat helposti muihinkin. Sama kääntäen tarkoittaa, että esimerkiksi fyysisen osa-alueen kehittäminen tukee myös muiden osa-alueiden hyvinvointia.

 Irti entisestä, suunta uuteen

Ihmisen kokonaisuus eli psykofyysissosiaalisen mallin jokainen osa-alue, on tärkeätä ottaa huomioon, kun mietitään yksilön ohjaamista johonkin toivottuun elämäntapaan. Mitä enemmän tavoite poikkeaa aiemmin totutusta, sitä vaikeampi on muutosprosessi. Hyvä olo on subjektiivinen käsite, tunnetila, johon vaikuttavat koko siihen asti eletyn elämän kokemukset, tieto ja tunteet. Eletystä elämästä kerätty tieto ja kokemus voivat olla vahingollisia, terveen elämäntavan kannalta suorastaan haitallisia. Parempaan elämäntapaan tähtäävän muutoksen perustana on siten väärien kokemusten, tottumusten ja tunnemuistojen korjaamista oikeampaan suuntaan, pois niin sanotusta sairauskäyttäytymisestä (Hyyppä 1997, 63).

Muutosprosessi voi olla joko kerrasta poikki – onnistuuhan se joitakin tupakoitsijoiltakin – tai se voi olla melkoisen monimutkainen, sisältäen parempia ja huonompia jaksoja. Monimutkaisen ja kokonaisvaltaisen prosessin luonteen ymmärtäminen saa aikaan armollisuutta. Suuretkin matkat alkavat ensimmäisestä pienestä askeleesta.

 Ei riitä että tieto lisääntyy

Usein kuulee sanottavan, että ihmiset kyllä tietävät, mikä olisi oikea tapa toimia mutta toimivat silti väärin. Esimerkiksi ihmisten kautta historian harrastamaa vahingollisten nautintoaineiden käyttöä parempaa tietoa vastaan on Wolfgang Schivelbusch käsitellyt kokonaisen kirjan verran teoksessaan ”Nautintoaineiden historia” (1986).

Vaikka ihmiset tietävät mikä on vahingollista, ei se estä sairauskäyttäytymistä.

Itse uskon, että oikean tiedon jakaminen muuttaa ihmisen asenteita ja auttaa sisäisen motiivin löytymiseen. Entä jos pelkkä tieto ei riitä? Psykofyysissosiaalinen kokonaisuus käsittää paljon muitakin motiivien ja asenteiden syvyyksiä kuin pelkän tiedon. Miten olisi mahdollista motivoida jokaista kokonaisuuden osa-aluetta? Vain motivoitunut ihminen on valmis toimimaan ja sitoutumaan toimintaan. Ihmisen omat motiivit ovat tärkein tekijä muutokseen ryhtymisessä. Mutta sisäisen motiivin löytyminen onnistuu vasta, kun ulkoa tuotu uusi tieto tuntuu oikealta ja paikkansapitävältä eli vastaa edes jollakin tasolla omia tunnekokemuksia ja kehomuistoja.

Tiedon pitää vastata omia kokemuksia

Kun tutkittiin toimistotyöläisten niska-hartiakipuihin parhaiten toimivia hoitokeinoja, havaittiin omakohtaisten käytännön tason tunnekokemusten merkitys (Andersen ym 2008, Blangstedt ym 2008). Laajassa yhteispohjoismaisessa tutkimushankkeessa tutkittiin, millä keinoin toteutettuna terapeuttinen harjoittelu (toisin sanoen liikunta) auttaa tehokkaimmin jo syntyneitä niska-hartiaseudun ongelmia sekä millä keinoin liikunta tehokkaimmin ehkäisee toimistotyöläisten ammattitautina pidettyjä ongelmia niska-hartia-alueella. Tulokset olivat selvät: pelkkä tiedon jakaminen ilman konkreettista terapeuttisen harjoittelun säännöllistä ohjaamista ei tuo minkäänlaisia vaikutuksia verrattuna kontrolliryhmään. Niskahartiakivut poistuivat oikeanlaisella terapeuttisella harjoittelulla vain, kun harjoittelua ohjattiin yksilöllisesti ja ryhmässä sekä harjoituskertoja järjestettiin säännöllisesti pitkän ajanjakson ajan. Ohjaus pitemmän jakson aikana loi onnistumisen kokemuksia sekä omakohtaisia kivun hellittämisen havaintoja. Ohjauksen sisältämän tiedon antaminen ilman konkreettista, elämyksellistä käytännön ohjausta ei johtanut motivoitumiseen tehdä harjoitteita.

Jos siis halutaan muutosta, tulee sitä tukea ja ohjeistaa käytännön tasollakin, pitkän ajanjakson ajan. Pelkkä tieto ilman käytäntöä ei riitä.

Motivaatio-ongelmien taustalla voi olla moninaisia syitä

Sisäinen käsitys itsestä, heikko itsetunto sekä itsearvostuksen puute voivat aiheuttaa sen, että omaa itseä ei koeta tarpeeksi arvokkaaksi hyvään ja oikeaan toimintaan, jolloin vahingollinen toiminta on jonkinlainen osoitus omasta vähäarvoisuudesta ja ansiosta. Johonkin alakulttuuriin kuuluminen voi olla este muuttaa toimintatapoja, mikä näkyy mm. sairauskäyttäytymisenä, haitallisen elämäntavan aloittamisena tai jatkamisena osana ryhmään kuulumista (Hartikainen ja Martikainen 2014). Sosiaalinen ulottuvuus käsittää ihmisen sosiaalisen verkoston. Jos sosiaalinen ympäristö voi edistää vahingollisten tottumusten aloittamista ja jatkamista (Aira 2014, Weckroth 1988, 80-81), elämäntapojen muutoksessa tulisi pitää huoli myös sosiaalisen ympäristön positiivisesta suhtautumisesta ja tuesta muutokseen. Joskus on tarpeen jopa katkaista sosiaaliset yhteydet muutosprosessin ajaksi.

Sosiaalisen ulottuvuuden lisäksi persoona, temperamentti, emootiot, kokemukset, affektit, perimä, fysiologia – kaikki ihmisen yksilöllisen kokonaisuuden eri osa-alueet tulisi huomioida muutostyöhön ryhdyttäessä. Motivaatioon heijastuvat ongelmat voivat löytyä miltä osa-alueelta tahansa, jolloin esimerkiksi itsearvostuksen parantaminen vahvistaa motivaatiota toimia sisäistetyn tiedon mukaisesti itsensä parhaaksi eikä sitä vastaan. Ihminen alkaa arvostaa itseään niin paljon, että ajattelee ansaitsevansa hyvää.

 Ihanteellista – mutta kenelle

Liikunnallisuutta ja terveyttä pidetään usein absoluuttisina, miltei arvovapaina ihanteina. Tähän käsitykseen perustuvat argumentit ihmisten liikuttamiseksi ovat niitä, joita liikunnan edistäjät käyttävät (Kauravaara 2013). Myös liikunnan mielihyvää tuovat argumentit ovat etupäässä liikunnan edistäjien käyttämiä ja ne toimivat hyvin ihmisillä, jotka hakevat ja saavat liikkumisestaan nautintoa ja mielihyvää. Liikunnallisen ihmisen, joka rakastaa liikuntaa ja sen tuomaa hyvää oloa, on vaikeata ymmärtää jotakuta, kuka ei koe samanlaista palkitsevaa tunnetta liikunnasta.

Liikunnan sisäiset ja ulkoiset motivaatiot ovat yksilöllisiä: jollekulle ulkoa annettu palkinto tai tulos on tärkeä motivaatiotekijä, kun toiselle tärkeintä on sisäinen nautinto ja kokemus sekä oman fyysisen kunnon koheneminen ilman ulkoisia palkintoja (Rask 2008). Erityisesti naiset hakevat liikunnasta hyvää oloa, kun miehet ovat tulosorientoituneempia (Kettunen 2004). Ihmisiä on helppo yrittää motivoida liikkumaan terveysargumenteilla ja liikunnasta saatavalla nautinnolla.

Entä ne ihmiset, joihin nämä argumentoinnit eivät päde? Entä ihmiset, jotka ovat suorastaan motivoituneita vastustamaan liikuntaa?

Alakulttuuri ja liikunta

Kauravaara (2013) tutustui tutkimuksessaan vähän liikkuvaan kohderyhmään ja havaitsi, että tutkimuksen kohteena olleen ryhmän, metallialan ammattikoulutuksessa olevien nuorten miesten, alakulttuurissa liikunnallisuus ja terveys eivät olleet tärkeitä arvoja, pikemminkin päinvastoin. Liikunnan ja terveyden merkitys oli vähäinen. Liikunnan edistäjien käyttämät argumentit eivät kohtaa tai motivoi tutkimuksen kohderyhmää. Tutkimuksen tuloksena Kauravaara totesi, että vähän liikkuvaa ihmisryhmää on mahdotonta motivoida liikunnallisemmaksi, ellei liikunnan lisäys toimi kohderyhmän omien arvojen mukaisesti ryhmän omia itseilmaisun keinoja käyttäen.

”Liikunta tuntuu niin hyvältä, että siitä tulee riippuvaiseksi”, sanoo liikunnan edistäjä

Liikunnan mielihyvää tuottavien fysiologisten ilmiöiden tutkimusta on tehty paljon. Tieteen Kuvalehti otsikoi vuonna 2010, että juoksijan taivaana tunnettu ”runners’ high”-ilmiö on olemassa. Artikkelissa referoitiin tieteellisiä tutkimuksia, joissa on todistettu liikunnan päihtymiseen verrattavissa olevia fysiologisia vaikutuksia sekä aivojen mielihyvään liittyvien reseptorien aktivoitumista liikkumisen yhteydessä. Liikunta vaikuttaisi tuottavan todistetusti mielihyvää ja nautintoa, miltei päihtymisen tunteeseen saakka (Tieteen Kuvalehti 2010).

”Ei tunnu missään”, vastaa liikunnan vastustaja

Liikuntasuosituksia laativat liikunnan edistäjät ovat todennäköisesti aktiiviliikkujia itsekin ja saavat suurta nautintoa liikunnasta. Osa ihmisistä sanoo, ettei saa mielihyvää liikunnasta lainkaan. Onkin noussut kysymys, onko liikunnan nautintoa tuova vaikutus kaikille ihmisille yhteinen – syntyykö endorfiineja liikunnan seurauksena jokaisella?

Jos hyveelliset terveyden ihanteetkaan eivät ole kaikille ihmisille samat, kuten metallialan koulutuksessa oleville nuorille miehille (Kauravaara 2013), voiko olettaa, että liikunnan aikaansaama fysiologinen reaktio on silti jokaiselle yhteneväinen? Jos liikunta tuokin nautinnon sijaan vastenmielisyyden tunteita tai jättää elämykselliset kokemukset kokonaan pois, eivät liikunnanedistäjien argumentit vastaa tunnekokemuksia sellaisella henkilöllä, joka ei koe väitettyjä seurauksia liikuntatuokioista. Tutkimusasetelma liikunnan ja hyvän olon fysiologian yhtäläisyyksistä sekä tämän yhtäläisyyden kattavuudesta koko väestön tasolla on melko uusi. Asiaa tutkii parhaillaan tomografisin ja magneettikuvauksen keinoin mm. Turun yliopiston valtakunnallinen Positroniemissiotomografia- eli PET-keskus (Turun yliopisto, 2015). Tutkimuksessa halutaan selvittää, onko liikunnan tuoma mielihyvä mahdotonta saavuttaa fysiologisesti jollekulle ihmiselle. Mikäli näin on, kannustus liikuntaan tulee tehdä toisin, yksilölle todellisilla argumenteilla. Säännöllisen liikunnan muut hyödyt pätevät myös heille.

Liikunnan edistämisen ongelmia ovat ylhäältä alaspäin suunnitellut, liikunnan edistäjien näkökulmasta ja arvomaailmasta toteutetut kampanjat ja ohjeistukset, joiden argumentointi on kenties kohderyhmille vierasta, mahdotonta ja omien arvojen vastaista.

Miksi nähdä koko vaiva? Fyysisesti aktiivisen elämäntavan hyödyt

Ihmisen fyysisen osa-alueen edistämisestä liikunnan avulla tiedetään paljon. Psykofyysissosiaalisen kokonaisuuden hyvinvoinnin edistämisestä liikunnan avulla tiedetään paljon vähemmän. Liikunnalla olisi terveydenhuollossa mittavaa terapeuttista potentiaalia. Esimerkiksi masennuksen hoidossa liikunta kattaa myös sosiaalisen ja psyykkisen osa-alueen erittäin edullisesti ja riskittömästi, samalla kun harjoitusvaikutuksen fyysinen puoli ehkäisee elintapasairauksia. Pitkäaikaissairauksien hoidossa liikunnan ja liikuntaryhmien sosiaalinen vaikutus taas ehkäisee masennusta fysiologisten hyötyjen ohella. Muiden hyötyjen lisäksi liikunnan terapeuttinen vaikutus on erittäin kustannustehokasta, verrattuna vaikkapa yksilölliseen psykoterapiaan tai lääkehoitoon.

Kaikkia liikunnan positiivisia vaikutuksia kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ei edes tunneta, puhumattakaan tarkoista mekanismeista. Liikunnan ja liikunnan aikaansaaman vilkastuneen aineenvaihdunnan merkitys kuona-aineiden (mm. kataboliset yhdisteet tai apoptoosituotteet), stressitekijöiden (mm. kortisoli) ja haitallisten metaboliittien (esim. laktaatti tai vetyioni) poistamisessa elimistöstä sekä kuormituksesta palautumisessa on hyvin tärkeä (Sandström ja Ahonen 2011), tärkeämpi kuin venyttely tai hieronta (Heiskanen 2013.

 Liikunta tuo toivoa toivottomuuden keskelle

Tutkimuksen alla ovat myös pitemmälle menevät ja monimutkaisemmat yhteydet liikunnan ja erilaisten hyvinvoinnin mittareiden välillä. Esimerkiksi tutkittaessa tarkemmin liikunnan, masennuksen ja metabolisen oireyhtymän etiologiaa ja näiden välisiä yhteyksiä, löytyi selkeä käänteinen riippuvuus liikunnan ja toivottomuuden välillä (Valtonen 2011). Alhainen liikuntamäärä oli yhteydessä toivottomuuden tunteisiin riippumatta muista masennusoireista ja säännöllinen, kohtuullisesti kuormittava liikunta suojasi toivottomuudelta seurannan aikana. Valtosen (2011) mukaan aiemmissa tutkimuksissa on löydetty muista oireista riippumaton yhteys toivottomuuden, eli negatiivisten odotusten itsen ja tulevaisuuden suhteen, sekä sydän- ja verisuonisairauksien välillä. Valtosen tutkimuksen löydös liikunnan toivottomuuden tunteita ehkäisevästä vaikutuksesta ulottuisi näin myös sydän- ja verisuonitauteihin saakka.

Mielihyvähormoni endorfiini on tehokas keino vaimentaa stressin fysiologista reaktioketjua. Pitkittynyt stressi vaurioittaa stressinsietokykyä sekä stressin säätelyyn tarkoitettuja rakenteita keskushermostossa, jolloin stressi ”jää päälle”. Pitkittynyt stressitila on suuri riskitekijä uupumukseen tai masennukseen sairastumiselle, kun liikunta tuottamiensa endorfiinien välityksellä voi ehkäistä pahentuvaa negatiivista kierrettä (Sandström ja Ahonen 2011, 150-152, Viinamäki ym 2012). Säännöllisen liikunnan on havaittu lisäävän masennukseen asti kuormittuneen ihmisen stressinsäätelykykyä paitsi aineenvaihdunnallisilla mekanismeilla, myös aivojen rakenteellisilla muutoksilla, jotka palauttavat pitkäaikaisen stressitilan tuhoamaa HPA-akselin säätelykykyä (Viinamäki ym 2012).

Tietoisuustaidot paranevat liikunnan avulla

Kangasniemi ym (2014) tutkivat vähän liikkuvan ihmisryhmän (n=58) ja fyysisesti aktiivisen ihmisryhmän (n=50) välisiä eroja tietoisuustaidoissa, psykologisessa joustavuudessa sekä psyykkisen oireilun määrässä. Fyysistä aktiivisuutta määriteltiin ensin kohderyhmäläisten subjektiivisella arviolla. Tutkimuksessa löydettiin vahvaa näyttöä siitä, että itse määritelty fyysisesti aktiivinen elämäntapa liittyy parempiin tietoisuustaitoihin, korkeampaan psyykkiseen mukautuvuuteen sekä matalaan psyykkiseen oireiluun (esim masennus). Objektiivisesti mitattu hyvä fyysinen kunto sekä objektiivisesti määritelty fyysisesti aktiivinen elämäntapa vahvistivat riippuvuuden liikunnallisuuden sekä tutkimuskohteina olleiden vaikutusten välillä. Tutkimustulos viittaa siihen, että säännöllinen fyysinen aktiivisuus, mikä tässä tutkimuksessa tarkoitti yli 2,5 tuntia liikuntaa viikossa, parantaa ihmisen tietoisuustaitoja ilman intentionaalista tietoisuustaitojen harjoitusta. Se ja korkeampi psyykkinen mukautuvuus ennustavat parempaa selviämistä arjessa sekä korkeampaa tyytyväisyyttä elämään. Alle 2,5 tunnin viikoittainen liikuntamäärä tarkoitti suurempaa riskiä mielenterveysongelmiin, heikompia tietoisuustaitoja sekä psyykkisiä ongelmia sopeutumista vaativissa tilanteissa. (Kangasniemi ym 2014)

Toisin sanoen, jos olet itse sitä mieltä, että harrastat aktiivisesti liikuntaa, on henkinen terveytesi todennäköisesti jo sen seurauksena parempi kuin kaverilla, joka arvioi itsensä liikunnallisesti passiiviseksi.. Jos asenne ratkaisee noin paljon, tarvitseeko tässä enää treenata..?

Mittavamman otoksen tutkimuksessa Kettunen ym (2015) tutkivat yli 300 nuoren miehen fyysisen kunnon vaikutusta hyvinvointiin ja työkykyyn. Kohderyhmälle tehtiin 12 kuukauden mittainen liikuntainterventio, jonka aikana liikunta lisäsi henkistä fyysistä kuntoa, hyvinvointia, stressinsietokykyä sekä työkykyä. Samoja tuloksia ei saatu kontrolliryhmältä, joka ei lisännyt liikuntamääräänsä. Positiivisten vaikutusten pysyvyys oli tutkimuksessa hämmästyttävintä. Fyysisesti aktiivisen elämäntavan vaikutukset olivat näkyvillä vielä vuoden jälkeen intervention päättymisestä.

Mitä oikeastaan on fyysisesti aktiivinen elämäntapa

Mihin tarkkaan ottaen liikkumatonta ihmistä ohjataan ja motivoidaan, kun puhutaan fyysisesti aktiivisesta elämäntavasta? Mediassa tulvii juuri nyt paljon ohjelmaformaatteja, joissa tavoitellaan hurjaa painonpudotusta, lyhyessä ajassa toteutettavia äärimmäisiä kunto-ohjelmia tai kilpaillaan tehokkaimmasta liikunnasta, nopeimmista tuloksista, suurimmasta muutoksesta. Tarjolla on kovahintaisia personal trainereita, kuntosaliohjaajia ja räätälöityjä treeniohjelmia. Hyväkuntoisesta, lihaksikkaasta vartalosta on tullut ihailtava ja tavoiteltava. Liikuntaneuvonta tuntuu mainoksissa usein tarkoittavan painonpudotusta ja lihasten kasvattamista. Sana treeni tarkoittaa joillekin punttisalikäyntiä. Jollekulle muulle sana treeni tarkoittaa ulkoilua ja raitista ilmaa, jollekulle taas sosiaalista kanssakäymistä muiden liikkujien kanssa. Harmittavan paljon on olemassa ihmisiä, joille sana liikunta tarkoittaa negatiivisia tunnekokemuksia ja häpeämuistoja.

 Liikunnalla ja liikunnalla on eroa

Uudenlainen trendi liikuntaan liittyen on lyhyiden, äärimmäisten tehojen käyttö, kuten HIIT (High Intensity Interval Training) tai CrossFit, joka on toiminnallista, korkean intensiteetin vaihtelevaa harjoittelua. Trendi kuvastaa länsimaista tehokkuusajattelua: ”pienemmällä uhrauksella maksimivoitot”, laajentaen sen myös liikuntaan. Kovia tehoja suositellaan myös aloittelijoille, mikä on ristiriidassa varovaisen aloittamisen periaatteen kanssa. Perinteisempi tapa lähteä muutokseen kohti liikunnallista elämäntapaa on ollut rauhallisen aloittamisen korostaminen, jonka jälkeen tulee kovempitehoisten harjoitusten aika, jotta elimistön rakenteelliset muutokset rakentuvat ensin ennen kuormittavien tehojen harjoituksia (Paunonen 2010, 12-23, 154-157; Ahonen ym. 2002, 425-444).

Mitä merkitystä näillä eri lähestymistavoilla on liikunnallisen elämäntavan hyötyjen kannalta? Matti Jääskeläisen mukaan (Paunonen 2015) määräpainotteinen peruskestävyysharjoittelu johtaa valtaosaan liikunnan positiivisista vaikutuksista, palauttaa elimistöä kuormituksesta ja on elimistöä tasapainottavaa. Kuormittavia harjoituksia tulee tehdä hänen ohjeissaan vasta hyvän peruskunnon rakentumisen jälkeen.

Itse kestävyyslajien harrastajana omaan enemmän kokemusta perinteisestä lähestymistavasta, jossa kevyellä kuormituksella rakennetaan ensin pohjaa, jotta elimistö on valmiimpi ottamaan vastaan ja kestämään korkeamman kuormituksen tehokkaita harjoituksia. Itselleni maksimitehoilla harjoittelu ei tuota yhtä suurta nautintoa kuin kevyt määräharjoittelu.

Omien havaintojeni mukaan liikunnan stressiä poistava vaikutus on korkeimmillaan aerobisessa liikunnassa, jossa aineenvaihdunta ei tuota lihaksia kipeyttävää ja turvottavaa maitohappoa.

Sama on todettu myös tutkimuksissa, joissa on etsitty oikeaa intensiteettiä palauttavalle liikunnalle, eli perinteinen lähestymistapa on perusteltu (Toubekis ym. 2006). Koskaan ei ole olemassa vain yhtä totuutta: Tukholman Karoliinisen instituutin tutkimuksissa on löydetty näyttöä myös lihaksia kasvattavan harjoittelun stressiä ja masennusta vähentävistä vaikutuksista, kun harjoittelu oli pääasiassa kovatehoista intensiiviharjoittelua (Agudelo ym. 2014).

Eri tutkimuksiin perehtymisen jälkeen minun on todettava, että eri ihmisille sopii erilainen liikunta. Se, että itse löydän nautintoni kestävyysurheilusta, ei sulje pois sitä, että jollekulle muulle positiiviset vaikutukset löytyvät maksimitehoisesta, lyhytkestoisesta liikunnasta.

Paras liikunta on siis se, joka tuntuu hyvältä ja tarkoituksenmukaiselta sekä sopii itselle.

Paljonko on paljon ja mikä riittää

Valtakunnallisten liikuntasuositusten mukaan (UKK-instituutti 2014) suositeltavan liikunnan määrä on hieman erilainen eri-ikäisille ihmisryhmille: lapsille ja nuorille, työikäisille (18-64-vuotiaille) sekä yli 65vuotiaille. Suositukset on kiteytetty ns. liikuntapiirakkaan. Suositusten mukaisesti työikäisten tulisi liikkua useana päivänä viikossa yhteensä vähintään 2,5 tuntia reippaasti tai 1 tunti 15 minuuttia rasittavasti. Lasten ja nuorten liikuntasuositus on päivittäin 1,5 tuntia, josta puolet reippaasti. Yli 65-vuotiaiden liikuntasuositusten määrät ovat samat kuin työikäisillä mutta liikuntapiiras eroaa suositeltujen lajien ja liikuntaesimerkkien osalta. (UKK-instituutti 2014)

Matti Jääskeläisen mukaan (Paunonen 2015) 1-2 hengästyttävää liikuntakertaa viikossa nostaa kuntoa naisilla n. 4-5% ja miehillä n. 8% (aerobisella hapenottokyvyllä mitattuna, [ml/kg/min]). Kolme tai useampi kertaa viikossa nostaa kuntoa huomattavasti enemmän, naisilla 18% ja miehillä miltei 30%. Luvut perustuvat n. 4 500 henkilön fyysisen kunnon mittaustuloksiin.

Myös edellä mainituissa tutkimuksissa (Kangasniemi 2014, Kettunen 2015, Valtonen 2011) havaittiin eroja kahden eri ryhmän välillä, kun ryhmien jako tehtiin alle 2,5 tuntia viikossa liikkuviin ja yli 2,5 tuntia viikossa liikkuviin ihmisiin. Moni eri lähde tuntuu pitävän riittävän liikunnan määrän rajana 2,5 tuntia viikoittain. Luvussa on harvoin mukana arkiliikunta eli muuten vain puuhastelu, jossa olemme aktiivisessa tekemisessä.

 Johtopäätöksiä

Lueskelemieni lähteiden perusteella, mikäli vähän liikkuvaa ihmistä halutaan ohjata muutokseen kohti liikunnallista elämäntapaa, tulee hänet tuntea perinpohjaisesti psykofyysissosiaalisena kokonaisuutena.

Motivoinnin lähtökohdat ja argumentointi tulee löytyä ihmiselle itselleen sopivista ja todellisista asioista. Liikunnan hyötyjen tulee olla ihmiselle todellisia, tuntuvia, ei kansanterveydellisesti todettuja tai keskiarvoväestölle paikkansa pitäviä. Liikunnan edistämisen este, varsinkin vähän liikkuvien keskuudessa, on ylhäältä alaspäin toteutettu neuvonta, jonka argumentointi on liikkumattomalle kohderyhmälle vieras.

Liikuntaa tulee harrastaa riittävän paljon hyötyjen saavuttamiseksi. Kolmessa tutkimuksessa liikunnallisesti aktiivinen elämäntapa tarkoitti vähintään 2,5-3 tuntia liikuntaa viikossa, mikä vastaa valtakunnallisia terveysliikuntasuosituksia. Aerobisen kunnon merkittävään kohoamiseen riittää vähintään kolme kertaa viikossa. Tutkimusten valossa ei ole tärkeää, millaista liikunnan tulisi olla, jotta kokonaisvaltainen hyvinvointi paranisi. Eri tavoin toteutettu liikunta kehittää eri ominaisuuksia mutta vaikutukset stressin poistamiseen, tietoisuustaitoihin ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ovat positiivisia kaikilla eri liikuntamuodoilla.

Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että eri liikuntamuotojen kannattajat yhdistäisivät voimansa sen sijaan, että keskinäinen kilpailu oikeasta vs. väärästä tavasta liikkua jatkuu lajiliittojen välillä sekä ei-liikkujia vastaan. Erilaisista lähtökohdista ja eri tavoitteisiin tähtäävä liikunta voi hyvin olla aivan erilaista keskenään, ilman oikea/väärä-arvottamista.

Fyysisesti aktiivisen elämäntavan hyödyt ovat niin mittavan suuria sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta, että jokaiselle ihmiselle tulisi olla helposti löydettävissä oma tapansa aloittaa elämäntapamuutos ja juuri itselle sopiva tapa liikkua.

Lähteet:

Ahonen, J., Sandström, M., Laukkanen, R., Haapalainen, J., Immonen, S., Jansson, L. ja Fogelholm, M. 2002. Alaraajojen rakenne, toiminta ja kävelykoulu. Jyväskylä. VK-kustannus Oy.

Aira, M. 2014. Nuoret ja alkoholi. Suomen lääkäriliiton verkkojulkaisu. Lääkäri Mediat Oy. http://www.potiaanlaakarilehti.fi/tiedeartikkelit/nuoret-ja-alkoholi. Luettu 5.3.2015.

Andersen, L.L, Jörgensen, M.B., Blangsted, A.K., Pedersen, E.H., Hansen, E.A. ja Sjögaard, G. Randomized Controlled Intervention Trial to Relieve and Prevent Neck/Shoulder Pain.Medicine & Science in Sports & Exercise 2008; 40(6):983-990.

Blangsted, A.K., Sjögaard, K., Pedersen, E.H., Hansen, E.A., Hannerz, H. and Sjögaard, G. One-Year randomized controlled trial with different physical-activity programs to reduce musculosceletal symptoms in the neck and shoulders among office workers. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 2008; 34(1):55-65.

Duodecim. 2010. Käypä hoito. Liikunta on lääke (Liikunta-suositus). Suomalainen lääkäriseura. Luettu 28.2.2015. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=khp00077

Hartikainen T. ja Martikainen, M. 2014. Päihdeasennekartoituslomakkeen kehittäminen Joensuun vastaanottokodille. Karelia Ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma. Opinnäytetyö.

Heiskanen, A. 2013. Lihashuollon vaikutukset laktaatin poistumiseen hyökkäystaistelun jälkeisessä palautumisessa. Maanpuolustuskorkeakoulu. Opinnäytetyö.

Kangasniemi, A., Laappalainen, R., Kaankaanpää, A. ja Tammelin, T. 2014. Mindfulness skills, psychological flexibility, and psychological symptoms among physically less active and active adults. Journal of Mental Health and Physical Activity 7, 121-127.

Kauravaara, K. 2013. Mitä sitten jos ei liikuta? Etnografinen tutkimus nuorista miehistä. LIKES tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta. Väitöskirja.

Kettunen, M. 2004. Omaa aikaa ja liikuntanautintoa. Naisten liikuntakokemuksia kuntokeskuksissa. Jyväskylän yliopisto, Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Pro gradu.

Kettunen, O. 2015. Effects of physical activity and fitness on the psychological wellbeing of young men and working adults: associations with stress, mental resources, overweight and workability. Turun yliopisto, lääketieteen tiedekunta, Paavo Nurmi-keskus. Väitöskirja.

Monsen, K. 1992. Psykodynaaminen fysioterapia. Otava.

Paunonen, A. 2010. Matkalla maratonille. Kaikki juoksusta. Jyväskylä, WSOY Pro.

Paunonen, A. 2015. Hyvän kunnon askeleet. Juoksija-lehti 2015(2), 16-21.

Rask, M. 2008. Tähän jää koukkuun – motivoituminen Pilates-harjoitteluun. Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus. Kasvatustieteiden laitos, Tampereen yliopisto. Pro gradu.

Sandström, M. ja Ahonen, J. 2011. Liikkuva ihminen. VK-Kustannus Oy

Schivelbusch, W. 1986. Nautintoaineiden historia. Otava.

Talvitie U., Karppi, S.-L. ja Mansikkamäki, T. 2006. Fysioterapia. 2. painos. Edita.

Tieteen Kuvalehden verkkojulkaisu. 2010. Liikunta päihdyttää. Helsinki, Bonnier Publications Oy. http://tieku.fi/ihminen/aivot/liikunta-paihdyttaa. Luettu 5.3.2015.

Toubekis, A.G., Smilios, I., Bogdanis, G.C., Mavridis, G. ja Tokmakidis, S.P. 2006. Effect of different intensities of active recorvery on sprint swimming performance. Applied Physiology, Nutrition & Metabolism, 31(6), 709-716.

Turun yliopisto. 2015. Tympäiseekö liikunta? Turun yliopiston www-sivut. http://www.utu.fi/fi/Tutkimus/osallistu/Sivut/Tymp%C3%A4iseek%C3%B6-liikunta.aspx. Luettu 5.3.2015.

UKK-instituutti. 2014. Terveysliikuntasuositukset. http://www.ukkinstituutti.fi/ammattilaisille/terveysliikuntasuositukset. Luettu 5.3.2015.

Valtonen, M.K. 2011. Hopelessness, depressive symptoms, physical activity and metabolic syndrome. a population-based cohort study in men. Itä-Suomen Yliopisto, terveystieteiden tiedekunta. Väitöskirja.

Viinamäki, H., Lehto, S.M., Palvimo, J.J, Harvima, I., Valkonen-Korhonen, M., Koivumaa-Honkanen, H., Hintikka, J., Honkalampi, K ja Niskanen, L. Glukokortikoidien yhteys masennuksen syntyyn ja oirekuvaan. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2012. Vol. 128, Nro 10, 1022-1029.

Weckroth, K. 1988. Toiminnan psykologia. Helsinki: Hanki ja jää.

 

Stressikemialuento

Miten kemia liittyy jokapäiväiseen arkeen? ..kemiahan on kaiken perusta! Itse olen esimerkiksi kokeillut, miten stressi vaikuttaa elimistön biokemiaan – sekä sen, miten ne vaikutukset saa kumottua. Tule sinäkin kuulemaan! Kyseessä on Pirkanmaan kemistiseuran kaikille avoin ”Kemiaa kaikille”-tilaisuus, jossa on tarjolla ajankohtaista tietoa. Sekä kahvia. Tervetuloa!

kemiaa-kaikille-mainos

Paikalla ja poissa – tietoisen läsnäolon taidosta

Osallistuin keväällä 2011 Dortmundin Volkshochschulen (kansalaisopisto) järjestämälle tietoisen läsnäolon kurssille, Mindfullness based stress reduction eli MBSR, saksaksi ”Stressbewältigung durch Achtsamkeit”. Kurssi käsitti kolmen peräkkäisen päivän kokonaisuuden. Pidin kurssista erittäin paljon, se oli minulle tarpeellinen. Olin – ja olen edelleen – utelias tarkkailemaan kurssilla käynnistynyttä muutosprosessia itsessäni.

Kurssilla harjoiteltiin tietoista läsnäoloa. Ensin osallistujat ohjattiin tiedostamaan objektiivisesti kontaktiaan alustaan, ympäröivään tilaan ja asioihin sekä havaitsemaan ympärillä olevia ihmisiä ja ilmiöitä. Tämän jälkeen havaintojen objektiivisuus muutettiin hyväksyvään ja uteliaaseen suhtautumiseen. Lopuksi tiedostamisen suunta käännettiin omaan kehoon, omaan sisäiseen maailmaan ja omiin reaktioihin suhteessa kaikkeen ympärillä olevaan. Kehotietoisuusharjoitukset tehtiin kurssilla harjoitetulla hyväksyvällä ja uteliaalla asenteella.

Kurssilla tehtiin rentoutusharjoituksia tiheään tahtiin. Olen opetellut progressiivisen rentoutumisen menetelmää sekä mielikuvaharjoittelua jo kilpaurheiluaikanani kauan sitten. Olen sittemmin törmännyt hyvin samankaltaiseen menetelmään, jota rentoutus ja mielikuvaharjoittelu urheilumaailmassa tarkoitti, kun psykologin ohjauksessa pääsin hypnoosin avulla eroon esikoiseni synnytyksen aiheuttamasta synnytyspelosta.

Nyt Achtsamkeit-kurssilla opeteltu kehoskannaus (BodyScanning) oli aiemmin harjoittelemiani rentoutusmenetelmiä muistuttava rentoutuskeino, joten rentoutuneeseen olotilaan pääseminen oli minulle hyvin vaivatonta. Kurssin ensimmäisenä päivänä opin niin sanotusti kertarysäyksellä eron läsnä olevan olemisen ja poissa olevan olemisen välillä.

Ensimmäisenä kurssipäivänä nautin Body Scanningista, annoin rentoutumisen edetä, vaivuin totutulla tavalla syvemmän ja syvemmän rentoutumisen tilaan ja – aiemmin opitun mukaisesti – annoin mieleni lähteä vaeltelemaan. Rentoutuneessa olotilassa minulla on hyvin kevyt, melkein lentävä tai vedessä kelluva, painovoimaton olo. Liitelin toisissa ulottuvuuksissa seuraten uteliaana esille tulevia näkymiä ja mielikuvia.

Kurssilla tätä kutsuttiin poissa olevaksi olemiseksi. Nyt oli tarkoitus tehdä kehoskannaus tietoisena omasta kehosta, sen rajapinnoista ja ympäristöstä, sillä oli tarkoitus opetella olemaan läsnä pakenemisen sijaan. Oli hyvin hätkähdyttävää, miten rentoutuneen leijuva olotilani muuttui ohjaajan yhtäkkisistä sanoista ”tunnustele miltä alusta tuntuu allasi, tunnet kehosi paineen alustaa vasten”. Aivan kuin olisin rojahtanut korkeuksista lattialle.

Lattialle putoamisesta huolimatta rentoutunut olotilani jatkui silti, nyt tiedostaen ja hyväksyen kehon rajani ja kontaktipintani alustaan. Tiesin missä olin, tiedostin hyväksyvällä asenteella ympäristön sekä omat reaktioni ja kehoni. Tätä kurssilla nimitettiin läsnä olevaksi olemiseksi. Konkreettinen kokemus oli erittäin hyvä tapa ymmärtää omakohtaisesti ero poissa olevan ja läsnä olevan olemisen välillä. Poissa olevassa olemisessa mieli ohittaa proprioseptiset signaalit asennosta sekä sensoriset viestit kehosta, alustasta ja ympäristöstä, kunnes mieltäni (aivokuorta) kehotettiin tiedostamaan nämä signaalit, jolloin aivokuoressa syntyi hetkessä tietoisuus siitä missä olen. Ihmeellinen on ihmisen mieli: liitelevistä korkeuksista ei pääse lattialle kuin yhdellä keinolla, joten mieli ratkaisi ristiriidan luomalla putoamisen kokemuksen.

Mitä hyötyä läsnä olemisen taidosta on? MBSR-aiheesta löytyy mittavasti näyttöä. Alun perin aiheen tutkimus on alkanut 1970-luvulla Massachhusettsin yliopistossa Jon Kabatt-Zinnin stressinhallintaklinikalla. Tietoinen läsnäolo omassa kehossa, kehoviestien tunnistaminen sekä mielen ja kehon tiiviimpi yhteistyö (myös suhteessa ympäröiviin olosuhteisiin) ovat hyvinvoinnin tärkeimpiä taitoja. Liian usein meitä on kasvatettu ja opetettu toimimaan ulkoa asetettujen ohjeiden mukaan hyläten sen, mitä keho kertoo meidän tarvitsevan – esimerkkinä vaikka se, miten paljon helpompi on väsyneenä tarttua entistä suurempaan määrään kahvia kuin antaa keholleen lepoa. Mielen pakeneminen käsillä olevasta tilasta on hyvä rentoutuskeino mutta helposti vahvistaa taipumusta ohittaa omia kehoviestejä ja tarpeita. Tietoisuusharjoittelua on sekin, kun opettelee tunnistamaan huomioita kehostaan, sen ravinnon- tai levontarpeesta. Kiireen ja stressin tunteetkin voi kohdata tietoisesti ja uteliaalla asenteella, jolloin niiden terävin kärki sulaa pois ja toimintakyky on parempi. Pakenemalla stressiä ja ahdinkoa voi harvoin vaikuttaa perimmäisiin syihin. Olemalla läsnä juuri tässä ja nyt, hyväksyvällä asenteella, sinun on helpompi elää itsellesi oikeanlaista elämää.

Ota yhteyttä, jos aihe kiinnostaa enemmänkin! Pohditaan yhdessä läsnä olemisen taitoa ja sen merkitystä.

Valitse oikein hiilihydraatin ja hiilihydraatin välillä

Ruoka- ja ravitsemuskeskusteluja käydään usein hyvin kärjistäen. Erilaisten kieltojen, suositusten ja erikoisdieettien keskellä ruokailusta on tullut kovin monimutkainen asia. Tuntuu, että mainostajien mielestä olisi kannattavampaa tarttua valmisteisiin, joiden paketissa lukee sisällön tarkka koostumus erimittaisten hiilihydraattiketjujen ja trans-, omega- ja cis-rasvahappojen prosenttiosuuksia myöten kuin valita perusravinnon raaka-aineita kotikeittiöön. Kotiruuan koostumustako pitäisi laskea itse, jotta samanlaiseen ravintoaineanalyysiin pääsisi myös silloin, kun ravitsemus lähtee liikkeelle alkutekijöistään eli kasvimaalta, jauhopussista, lihatiskiltä ja keittiön kuorimaveitsen käytöstä?

Ravintopulverimainostajien puheissa vilisee hurjia väitteitä ravintosekaannuksen pahentamiseksi. Olen kuunnellut, miten ravitsemustuotteiden markkinointitilaisuudessa luennoitsija väitti viljan ja hedelmien ravintoainepitoisuuksien laskeneen ”nykyaikana”, minkä syynä on ”tehoviljelyn” aiheuttama maan ”köyhdyttäminen”. Omenaa syödessään ei kuulemma tiedä ”enää ollenkaan” mitä saa. Kysellessäni lähteiden perään minut vaiennettiin hienotunteisesti. Musiikin pauhatessa ja fanfaarien soidessa luennoitsija kertoi, miten näistä heidän tuotteistaan tietää sen sijaan tarkalleen mitä syö. Olin aika hämmentynyt – jos sekoitan valkoista pulveria maitoon, saan tulokseksi vaikkapa mustikkapiirakan makuista seosta, jota kutsutaan smoothieksi. Miten ihmeessä TIEDÄN mitä siinä syön, sillä mielestäni syön siinä jotakin aivan muuta kuin mustikkapiirakkaa..? Minä väitän tietäväni mitä syön, jos leivon mustikkapiirakan itse (täysjyvävilja)jauhoista, voista, sokerista, kananmunasta, metsästä poimituista mustikoista ja kermaviilistä. Eikä tätä ristiriitaa muuta vaikka samalta näyttävä valkoinen pulveri maistuisi kanakeitolta, suklaalta, vaniljapuddingilta tai Oreo-kekseiltä.

Ruokavalio, elimistön energia-aineenvaihdunta ja energiansaanti ovat kiinnostavia asioita. Minua em. aiheet kiinnostavat erityisesti nyt, kun opiskelen aineenvaihduntaa fysioterapeuttiopinnoissa ja elämässäni on edelleen meneillään pitkä prosessi terveiden ja hyvinvointia lisäävien valintojen löytämiseksi. Apulaisen rooli TesKun ”Keho kuntoon!”-kurssilla on avannut silmiäni monen asian suhteen. Trendit tulevat ja menevät, ravitsemuksen tekeminen vaikeaksi hyödyttää ihan joitakuita muita kuin yksittäisiä ihmisiä.

Tämän hetken trendin mukaiset, vältettäviksi julistetut hiilihydraatit ovat oikeasti hyvä ja tarpeellinen osa ihmisen ravitsemusta, erityisesti aktiivisesti liikkuvan ihmisen. Jos suunnitelmissa on lähteä illalla vk-treeneihin tai viikonloppuna maratonille, tulee syödä riittävästi myös hiilihydraatteja, aamusta lähtien. Kehon tankkaamisesta kannattaa huolehtia päivän ajan ja välttää useiden tuntien ruokailuväliä. Olen kokeillut kehon ketoositilaa (syy siihen onkin ihan eri tarina!) ja kovan testijuoksun juoksemista ketoosin aikana (ts. ilman hiilihydraatteja) – en suosittele samaa kenellekään, joka haluaa parantaa juoksutuloksiaan tai kehonkoostumustaan!

Olen myös havainnut, että moni aktiiviliikkuja syö liian vähän, mikä johtaa helposti vääriin valintoihin ravitsemuksen koostumuksessa. Puutostilat tuovat vääristyneitä mielihaluja, kuten ahmimista, karkkihimoa tai makean nälkää. Silloin, kun ravintoaineiden saanti on tasapainossa terveellisen ruokavalion ja sopivan energiansaannin ansiosta, ei vääristyneitä himoja ole. Usein tiukan dieetin vaikutukset painonpudotukseen ovat yhtä paljon tulosta tiukasta, kurinalaisesta treeniohjelmasta ruokavalioineen ja näiden noudattamisesta kuin siitä, onko dieetissä kielletty vallitsevan trendin mukaan hiilihydraatit vai rasva vai syödäänkö pelkkää kaalisoppaa. Normaalin, terveellisen ruokavalion noudattaminen samanaikaisen, kurinalaisen harjoitusohjelman kanssa toimisi varmasti yhtä hyvin kuin erikoiset superdieetit, jos noudattamiseen paneuduttaisiin yhtä tiukasti.

Oikean valinnan vaihtoehdot eivät ole niinkään hiilihydraattien ja rasvojen välillä kuin hiilihydraattien ja hiilihydraattien välillä. Kaikista hiilareista on tullut ravitsemuksen paha poika pienen marginaalijoukon eli sokerin ja valkoisen vehnän aiheuttamien haittojen vuoksi. Hyvät, laadukkaat hiilihydraatit ovat välttämätön osa ravitsemusta sekä sen lisäksi hyödyllisiä palautumisessa, treenin jälkeisen superkompensaatiopisteen saavuttamisessa ja hivenaineiden lähteinä. Juoksija-lehdessä on ollut hyviä kirjoituksia sekä energiavarastojen täydentämisestä ennen kovia vk-juoksuja (löytyy otsikolla ”Tankki täyteen!” Juoksija-lehden nettisivuilta) että energiansaannin merkityksestä palautumisessa.

Huonon hiilihydraatin tunnistaa siitä, että sisältö on pelkästään teollista sokeria, hiven- ja kivennäisaineet puuttuvat ja lisäaineina vilisee E-koodeja värin, maun, ulkonäön, suutuntuman ja säilyvyyden parantamiseksi. Jos vaikka maratontankkauksen tekee pelkillä karkkipussien hiilihydraateilla ja erikoisenergiatöhnillä ja täydentää jälkikäteenkin energiavarastot samoilla keinoin, jää elimistöön vajaus kaikista kivennäisaineista ja hivenaineista, joita luonnolliset hiilihydraattien lähteet tarjoaisivat hiilihydraattien ohella. Tuloksena on puutostiloja tai mineraalien ottamista käyttöön luustosta ja lihaskudoksesta, mikä johtaa rasitustilaan, immuniteetin heikkenemiseen ja pahimmillaan rasitusvammoihin. Älä siis jätä pois hyviä, pitkäketjuisia hiilihydraatteja eli marjoja tai hedelmiä, täysjyväviljaa puuroissa ja leivässä, täysjyväpastaa ja -riisiä, perunaa tai pähkinöitä.

Lisäksi neuvon tietämään mitä syöt. Älä siis tartu mihinkään, mikä näyttää joltain ihan muulta kuin on – ei valkoinen pulveri voi olla mustikkapiirakkaa tai kanakeittoa.

Maijan juoksukoulujen ensimmäinen vuosi 2014-2015

Syksyllä 2014 se alkoi: Maijan vetämä Vehmaisten Urheilijoiden Juoksukoulu aikuisille. Ryhmiä oli kaksi: ”Sohvalta ylös liikkeelle” sekä ”Maratonkouluryhmä”. Mukana oli parisenkymmentä uteliasta osallistujaa, jotka ilmoittivat alkuun varovaisia tavoitteita: muutaman kilon painonpudotusta, jaksamista arkeen, juoksutekniikkaa, liikuntaharrastuksen uudelleen aloittamista ja mahdollista puolimaratonia. Uskalsipa joku nimetä myös koko kuninkuusmatkan 42,2 km tavoitteekseen.

Juoksun ilo kuuluu kaikille! Matka on kaikille sama, juoksi sen hitaasti tai vauhdilla. On paras aloittaa heti oikein ja kunnolla, jos tulee aloittaneeksi – oli tavoite tai vauhti mikä tahansa.

Ensimmäisen tapaamisen teoriasisältö piti sisällään tietoa sykealueista ja niiden hyödyntämisestä harjoittelussa. Ensimmäisen kerran käytännön harjoitus oli hyvin maltillinen, varovaisesti kokeilimme 3,5 km:n lenkillä juoksuaskelia kohti uutta juoksuharrastusta. Kävimme TesKun aerobisessa syketasotestissä, kehonkoostumusmittauksessa ja opettelimme toimimaan oman kehon tulosten mukaisesti. Niinpä yhdelle jos toisellekin ilmestyi juoksukoulun edetessä ranteeseen sykemittareita.

Juoksukoulun runko koostui n. 5-6 viikon välein toistuvista teoriapäivistä sekä jokaviikkoisesta yhteisharjoituksesta. Teoriaosuuksissa kävimme läpi peruskunnon rakentamista, lihaskuntoharjoittelua, ravitsemusta, vauhtikestävyyden tekijöitä, ihmiskehon fysiologiaa ja anatomiaa, aineenvaihduntaa, juoksutekniikkaa, koordinaatiota, lihashuoltoa ja valmistautumista juoksutapahtumaan. Juoksukoululaiset pääsivät filmitähdiksi juoksutekniikkakuvauksissa sekä syksyllä 2014 että keväällä 2015, jolloin pääsimme yhdessä ihailemaan filmiltä oikean juoksuaskelen löytymistä. Kehittyminen on väistämätön seuraus harjoittelusta!

Jokaviikkoisten yhteisharjoitusten ohjelma piti sisällään hidasta juoksua, askeltekniikkaharjoituksia, voimaharjoituksia, alamäkirullausta, ylämäkivetoja, maisemalenkkejä, koordinaatioharjoituksia, juoksutekniikan hiomista, vaihtelevavauhtisia juoksuja, intervalleja, palauttavia juoksulenkkejä, polkujuoksua, ratavetoja, pitkiä hitaita, bongauslenkkiä, parivetoharjoituksia ja jopa kilpailujakin.

Maija_Wphone 1192

Ensimmäinen mitali juoksutapahtumasta ansaittu!

Matkalla on ollut syksyn värejä, mustaa, märkää vesisadetta, räntää, lunta, pakkasta ja liukasta jäätä, tuulta, tyyntä, kevään heräämistä, sulavan lumen solinaa, aurinkoa, päivänpaistetta, alkavaa kesää ja suloista suvea. Täysin ongelmitta ei kukaan juoksumääriä lisäävä pääse, ei tälläkään kertaa – harmillisen tutuksi tulivat myös rasitusvammat, juoksijan polvi, jalkaterän kiputilat ja erilaiset kiristykset. Ne kuuluvat asiaan – ongelmat on tehty voitettaviksi. Tietotaito lisää keinoja ongelmanratkaisuun.

Maija_Wphone 636

Koordinaatioharjoituksia syksyllä 2014

Maija_Wphone 1293

Mäkivetotreenissä talvipakkasilla

Onneksi on vastaavasti päästy todistamaan juoksun ihmettä: kuinka kivut ja kolotukset hellittävät, kuinka stressi ja murheet jäävät lenkkipolun varteen ja kuinka lenkiltä palaa energinen juoksija. Edes huono keli ei haittaa, kun on tekemisen meininki ja kova innostus päällä. Aina on hyvä keli juosta – ainakin yhdessä!

Kesäkuussa 2015 VehUn ensimmäinen juoksukoulu saavutti yhden merkittävän rajapyykin: viikon yhteisharjoitus vei juoksukoululaiset Tampereen seudun juoksijoiden runner’s high-takuureitille Pyhäjärven ympäri. Syksyn 3,5 km mittainen yhteislenkki muuttui juoksukouluvuoden aikana siis oman valinnan mukaan 17 tai 27 km:n mittaiseksi! Lenkin jälkeen Niihaman saunassa mietittiin takana olevaa juoksukouluvuotta ja sitä, miten helppoa, nautinnollista ja itsestään selvää juoksuharrastuksesta on tullut. Paljon se antaa, kasvaa kiinni. Tavoitteet on saavutettu, uusi minämme kiittää viime syksyn päätöstä lähteä mukaan. Puolimaratonin mitta ei tunnu enää juuri kummoiselta, Tukholman maratonin tuulessa ja tuiskussa yksi juoksukoululaisista kävi muuttamassa tittelinsä juoksijasta maratoonariksi: onnittelut! Kympin ennätykset ovat paukkuneet ja ylimääräisiä kiloja on pudonnut kyydistä siinä määrin, että lähipiiri on alkanut ihastella.

Juoksukoulu voi parhaimmillaan saada aikaan liian suuria vaatteita, kateutta naapureissa ja sukulaisissa, lisääntyvää energisyyttä ja jaksamista arjessa. Uskallatko lähteä mukaan kokeilemaan, mikä siinä juoksussa viehättää, miksi joku jaksaa painaa kelistä huolimatta, miten yksi jos toinenkin väittää nauttivansa sellaisesta touhusta kuin juoksu..?

Tervetuloa mukaan!

t. Maija, juoksukoulun vetäjä

(Maijan kirjoitus Vehmaisten urheilijoiden fb-sivulla kesällä 2015)

WP_20150814_003

Tavoitteiden täytyttyä on juhlan aika! Lämmin kiitos kaikille osallistujille!