Läsnäolo

Paikalla ja poissa – tietoisen läsnäolon taidosta

Osallistuin keväällä 2011 Dortmundin Volkshochschulen (kansalaisopisto) järjestämälle tietoisen läsnäolon kurssille, Mindfullness based stress reduction eli MBSR, saksaksi ”Stressbewältigung durch Achtsamkeit”. Kurssi käsitti kolmen peräkkäisen päivän kokonaisuuden. Pidin kurssista erittäin paljon, se oli minulle tarpeellinen. Olin – ja olen edelleen – utelias tarkkailemaan kurssilla käynnistynyttä muutosprosessia itsessäni.

Kurssilla harjoiteltiin tietoista läsnäoloa. Ensin osallistujat ohjattiin tiedostamaan objektiivisesti kontaktiaan alustaan, ympäröivään tilaan ja asioihin sekä havaitsemaan ympärillä olevia ihmisiä ja ilmiöitä. Tämän jälkeen havaintojen objektiivisuus muutettiin hyväksyvään ja uteliaaseen suhtautumiseen. Lopuksi tiedostamisen suunta käännettiin omaan kehoon, omaan sisäiseen maailmaan ja omiin reaktioihin suhteessa kaikkeen ympärillä olevaan. Kehotietoisuusharjoitukset tehtiin kurssilla harjoitetulla hyväksyvällä ja uteliaalla asenteella.

Kurssilla tehtiin rentoutusharjoituksia tiheään tahtiin. Olen opetellut progressiivisen rentoutumisen menetelmää sekä mielikuvaharjoittelua jo kilpaurheiluaikanani kauan sitten. Olen sittemmin törmännyt hyvin samankaltaiseen menetelmään, jota rentoutus ja mielikuvaharjoittelu urheilumaailmassa tarkoitti, kun psykologin ohjauksessa pääsin hypnoosin avulla eroon esikoiseni synnytyksen aiheuttamasta synnytyspelosta.

Nyt Achtsamkeit-kurssilla opeteltu kehoskannaus (BodyScanning) oli aiemmin harjoittelemiani rentoutusmenetelmiä muistuttava rentoutuskeino, joten rentoutuneeseen olotilaan pääseminen oli minulle hyvin vaivatonta. Kurssin ensimmäisenä päivänä opin niin sanotusti kertarysäyksellä eron läsnä olevan olemisen ja poissa olevan olemisen välillä.

Ensimmäisenä kurssipäivänä nautin Body Scanningista, annoin rentoutumisen edetä, vaivuin totutulla tavalla syvemmän ja syvemmän rentoutumisen tilaan ja – aiemmin opitun mukaisesti – annoin mieleni lähteä vaeltelemaan. Rentoutuneessa olotilassa minulla on hyvin kevyt, melkein lentävä tai vedessä kelluva, painovoimaton olo. Liitelin toisissa ulottuvuuksissa seuraten uteliaana esille tulevia näkymiä ja mielikuvia.

Kurssilla tätä kutsuttiin poissa olevaksi olemiseksi. Nyt oli tarkoitus tehdä kehoskannaus tietoisena omasta kehosta, sen rajapinnoista ja ympäristöstä, sillä oli tarkoitus opetella olemaan läsnä pakenemisen sijaan. Oli hyvin hätkähdyttävää, miten rentoutuneen leijuva olotilani muuttui ohjaajan yhtäkkisistä sanoista ”tunnustele miltä alusta tuntuu allasi, tunnet kehosi paineen alustaa vasten”. Aivan kuin olisin rojahtanut korkeuksista lattialle.

Lattialle putoamisesta huolimatta rentoutunut olotilani jatkui silti, nyt tiedostaen ja hyväksyen kehon rajani ja kontaktipintani alustaan. Tiesin missä olin, tiedostin hyväksyvällä asenteella ympäristön sekä omat reaktioni ja kehoni. Tätä kurssilla nimitettiin läsnä olevaksi olemiseksi. Konkreettinen kokemus oli erittäin hyvä tapa ymmärtää omakohtaisesti ero poissa olevan ja läsnä olevan olemisen välillä. Poissa olevassa olemisessa mieli ohittaa proprioseptiset signaalit asennosta sekä sensoriset viestit kehosta, alustasta ja ympäristöstä, kunnes mieltäni (aivokuorta) kehotettiin tiedostamaan nämä signaalit, jolloin aivokuoressa syntyi hetkessä tietoisuus siitä missä olen. Ihmeellinen on ihmisen mieli: liitelevistä korkeuksista ei pääse lattialle kuin yhdellä keinolla, joten mieli ratkaisi ristiriidan luomalla putoamisen kokemuksen.

Mitä hyötyä läsnä olemisen taidosta on? MBSR-aiheesta löytyy mittavasti näyttöä. Alun perin aiheen tutkimus on alkanut 1970-luvulla Massachhusettsin yliopistossa Jon Kabatt-Zinnin stressinhallintaklinikalla. Tietoinen läsnäolo omassa kehossa, kehoviestien tunnistaminen sekä mielen ja kehon tiiviimpi yhteistyö (myös suhteessa ympäröiviin olosuhteisiin) ovat hyvinvoinnin tärkeimpiä taitoja. Liian usein meitä on kasvatettu ja opetettu toimimaan ulkoa asetettujen ohjeiden mukaan hyläten sen, mitä keho kertoo meidän tarvitsevan – esimerkkinä vaikka se, miten paljon helpompi on väsyneenä tarttua entistä suurempaan määrään kahvia kuin antaa keholleen lepoa. Mielen pakeneminen käsillä olevasta tilasta on hyvä rentoutuskeino mutta helposti vahvistaa taipumusta ohittaa omia kehoviestejä ja tarpeita. Tietoisuusharjoittelua on sekin, kun opettelee tunnistamaan huomioita kehostaan, sen ravinnon- tai levontarpeesta. Kiireen ja stressin tunteetkin voi kohdata tietoisesti ja uteliaalla asenteella, jolloin niiden terävin kärki sulaa pois ja toimintakyky on parempi. Pakenemalla stressiä ja ahdinkoa voi harvoin vaikuttaa perimmäisiin syihin. Olemalla läsnä juuri tässä ja nyt, hyväksyvällä asenteella, sinun on helpompi elää itsellesi oikeanlaista elämää.

Ota yhteyttä, jos aihe kiinnostaa enemmänkin! Pohditaan yhdessä läsnä olemisen taitoa ja sen merkitystä.