Juoksuharjoittelu

Viva Colonia! Kölnin maraton

Maratoonariksi?

Tämä on kirjoitus siitä, miten minusta tuli alle neljän tunnin maratoonari ensimmäisen kerran. Se oli syksyllä 2013, vasta sen jälkeen vedin läpi ensimmäisen juoksukouluni, jonka tarinan voi lukea täältä.

kölnmarathon

Asuimme vuodet 2008-2010 Frechenissä, Kölnin vieressä. Kölniin ihastuin ja rakastuin kaupunkina lujasti, eikä vähiten mammuttimaisen vaikuttavan tuomiokirkon takia, jonka silhuetti näkyi Rhein-joen laaksossa kotimme viereisestä leikkipuistosta käsin. Ihastuin ja rakastuin Kölniin myös rentojen, mutkattomien, välittömien kölniläisten takia, joilla oli aina jotakin juhlan aihetta ja juhlittavaa.

Muutimme vähän kauemmas Kölnistä vuonna 2010 ja takaisin Suomeen, Tampereelle vuonna 2012. Kun Tampereen koulujen syysloma sekä Kölnin maraton näyttivät osuvan samoille päivämäärille syksyllä 2013, olin jo ilmoittautunut ennen kuin huomasin tarkistaa edes sitä, että lasten piti lintsata maratonin takia koulusta ylimääräisiä päiviä.

Cologne Cathedral, Germany

Saapumisemme Düsseldorfin lentokentälle lokakuussa 2013 ei mennyt ihan aurinkoisesti: vettä satoi kuin aisaa, ilma oli pimeän harmaa, taivas musta ja maantiet tukossa joka suuntaan. Kelin mukaiset yskä, köhä ja nuhakin astuivat saman tien kuvaan mukaan. Numerolappu maratonille kuitenkin haettiin ja viimeistely hiilihydraattitankkauksineen sujui mit den deutschen Brötchen und Käsekuchen direkt aus der Bäckerei. Lecker!

Juoksun ajaksi luvattiin onneksi sateetonta keliä. Lähdössä parveili kymmentuhatpäinen maratoonarilauma, lisäksi rullaluistelijoita ja koululaisviestin juoksijoita. Tunnelma alkoi kohota, kölniläisyys nosti päätään, karnevaalilaulut raikuivat. Karnevaali on katolisen maailman laskiaisjuhla, jonka kiistelty pääkaupunki – ainakin saksankielisellä alueella – on Köln. Karnevaaliin osallistuvat monta viikkoa yhtäjaksoisesti KAIKKI seudun ihmiset, joka ikinen, pukeutumalla naamiaisasuihin, tekemällä jäynää, hassuttelemalla, laulamalla karnevaalilauluja, syömällä epäterveellisesti, askartelemalla karnevaalihärpäkkeitä, katselemalla kulkueita, keräämällä karamelleja, huutamalla ”Kölle ALAAF!” ja ”Camelle!” jne (muualla Saksassa huudetaan Helau, Kölnissä Alaaf). Karnevaali Kölnissä on kuin suomalainen vappu potenssiin kymmenen – kestoltaan useampi viikko. Karnevaalin ulkopuolisella ajalla valmistaudutaan karnevaaliin tai vietetään karnevaalihengessä muita tapahtumia, kuten maratonjuhlaa. Samanlainen tunnelma voi onnistua vain Kölnissä.

Kölle alaaf

Viva Colonia!

Liikkeelle lähdettiin karnevaalirenkutusten saattelemana, miten muutenkaan..? Ihmeen monta niistä osasin vielä ulkoa. Korvamadot tulivat ladattua siis heti lähtölaukauksella.

Es war ein rotes Pferd, das macht es umgekehrt und hat mit seinem Schwanz die Fliege abgewehrt..

Lass uns spielen, wie Cowboys und Indianer..!

Maratonstartti

Lähtölaukaus pamahti. Alussa hölköttelin varovasti ja tunnustelin, mitä hieman rohisevat hengitystiet, jumissa olevat takareidet tai päänsärky sanoisivat. Olisi varmaan pitänyt venytellä, nukkua tai syödä kunnolla edes kerran Pirkan hölkän ja Kölnin maratonin välissä. Mutta olotila oli aivan hyvä, eivät kivut sanoneet yhtään mitään.. siispä tossua toisen eteen vain. Muutaman kilometrin jälkeen riisuimme ylimääräisiä vaatteita pois, virittelimme niitä vyötärölle ja venyttelimme hieman. Ei ollut kiirettä minnekään.

Reitti kulki neliapilan muotoisesti keskustasta vähän kauemmas palaten aina välillä kääntymään keskustaan, jatkuakseen uudelle lisälenkille kauemmas keskustasta. Kenian pojat pinkoivat ensimmäisellä lenkillä vastaan ensimmäisen apilanlehtensä jälkeen. Huimaa menoa! Omakin vauhti näytti hiljalleen jo hyvältä, 5:10 ja syke pysytteli maltillisena. Ihmettelin mukana juoksevia koululaisia – melkoinen vauhti kymppivuotiaille! – kunnes huomasin koululaisviestin vaihtopaikan.

Mahtava idea: kahdeksan kouluikäisen juoksijan maratonviestijoukkue, joka juoksee oikean maratonreitin maratoonareiden seassa kaiken karnevaalimeiningin keskellä. Jos ei siinä pääse juoksemisen makuun niin ei sitten missään!

Ihmisiä oli koko 42km:n matkan ajan yleisössä tungokseen asti hurraamassa ja kannustamassa. Meno oli kuin karnevaaleissa. Ihmeen paljon omaan jaksamiseen vaikutti kuulla hurraamista ja kannustusta. Olo oli kuin maailmanmestarilla – itse asiassa olen varma, että juoksumme myös näytti lähes maailmanmestarin juoksulta, huolimatta vyötärölle köytetyistä ylimääräisistä varusteista, kiristävistä takareisistä tai muusta epäolennaisesta. Tasaisin väliajoin joku yleisöstä olisi tarjonnut Kölschit. Muutamalle vastasin takaisin, että odota siinä, tulen muutaman tunnin päästä takaisin.

Yhdeksän kilometrin kohdalla yleisöstä kuului yhtäkkiä kannustushuutoja omilla nimillämme ”SUPER…!” Hämmästyin. Huutaja oli Waltropin-vuosiemme soutuseurakaveri. Henkilökohtainen kannustus toi heti ylimääräistä potkua askeleeseen. Mainitsinkin, että annetaan rullata aina alamäessä, hiljennetään askelta sitten vasta ylämäkiin.

Seuraava lenkki esikaupunkialueelle olikin sitten ilmeisesti pelkkää alamäkeä, kun juoksu rullasi kuin itsestään.

Maijakölnissä2013

Juoksimme tuttujen kaupunginosien läpi. Tuli suorastaan lämmin tunne juosta Kölnin Suomalaisen kielikoulun ohitse Berrenratherstrassella, nähdä viskikauppa, jossa kävimme Suomi-koulun aikana maistelemassa viskejä, juosta ergoterapeuttimme vastaanoton ohitse, huomata lempikirpputorimme, muistella niin eläinpuistokäyntiä kuin tuomiokirkossa vierailuja, tapahtumia tai museoretkiä ohi juostessamme. Ihana kaupunki ja nyt meille avautui aivan uusi tapa tutustua siihen. Kölnin tuhatvuotinen historia on mukana ja näkyvissä kaupungin nykyisessä sykkeessä. Historia antaa perspektiiviä, mikä tekee minuun syvän vaikutuksen joka kerran, kun Kölnissä käyn. Myös nyt.

Vasta Nippes-nimisessä kaupunginosassa alkoi takareisien kanssa olla vähän ongelmia. Geeli auttoi aikansa vaikka maha alkoi totutusti kieltäytyä energiatankkauksesta. Jaksamista alkoi motivoida sekin, että olimme juosseet jo yli 35km alle viiden ja puolen minuutin km-vauhtia. Aloin laskeskella, minkälaista loppuaikaa se tarkoitti.. ja päätin lakata laskemasta. Jos näin jatkaisimme, pääsisimme kenties alle neljän tunnin! Miltei itkin liikutuksesta sen huomatessani. On hankalaa itkeä ja juosta yhtä aikaa. Keskityin lauleskelemaan mielessäni viva Coloniaa ja nauttimaan hurraamisesta ympärillä.

Wir simma dabei, alles klaa-aar, viiivaaa Colooniaa! Wir lieben das Leben, die Liebe und die Lust, wir glauben an dem lieben Gott und haben immer durst!

Uskomaton fiilis. Hyvin maraton toimi parisuhdemaratonina: vedimme vuorotellen toinen toistamme eteenpäin. Alussa ja keskivaiheilla perheemme pään rooli oli vetää minua eteenpäin, kun lopussa asetelma kääntyi niin päin, että se olin minä, joka kannustin kiristämään vielä viimeisetkin kilometrit krampeista ja hankaluuksista huolimatta. Yksin tuskin olisimme jaksaneet tällaista vauhtia tasaisesti loppuun saakka. Yhdessä olemme enemmän.

Der Dom ist das Ziel, Der Dom ist das Ziel!

Viimeisillä nupulakivikaduilla aivan keskustassa alkoi taas kulkea ja kun loppusuoran varressa kuului omien kullanmurujen epäuskoisen yllättynyt kannustus, oli kerrassaan voittajafiilis lasketella loppukiri maaliviivan yli. ALLE NELJÄ TUNTIA! Ja reilusti: 3:52:45. Voittajafiilis! En usko, että kukaan muu kuin maratonin maaliviivan yli juossut voi ymmärtää, millaisesta tunteesta on kyse. Muisto tästä fiiliksestä saa tossun nousemaan juoksulenkeillä jatkossakin. Kyllä tämä on kaikkien juoksukilometrien arvoista.

urkunde2013

Se oli ensimmäinen neljän tunnin alitukseni syksyllä 2013. Tulihan niitä muutama sen jälkeenkin, kunnes rasitusvamma yhdistettynä opintokiireisiin katkaisi kehityksen vuodeksi. Vamma on nyt saatu sivuutettua ja opintokiireet suorastaan vaativat johdonmukaista maratontreeniä, jaksaakseni paremmin – joten nyt on aika katsoa eteenpäin ja aloittaa jälleen alusta valmistautuminen maratonille.

Suosittelen muitakin kokeilemaan miltä tuntuu juosta maratonin maaliviivan yli. Paljon se vaatii mutta on sen arvoista.

Tervetuloa maratonkouluun!

Tehdään yhdessä matka alusta asti aina maratonin maaliviivalle. Kysy lisätietoa täältä.