Vipinän kipinä

Vipinän kipinä eli mistä kaikki alkoi

Vipinän ensimmäinen kipinä syttyi keväällä 2010, kun huomasin pitkästä aikaa uuden mutta samalla hyvinkin vanhan tutun jutun: hyvän olon tunteen. Elimistöni tuntui heränneen eloon pitkän tauon jälkeen.

Maija_Wphone 117

Mitä kaikkea tuota hetkeä edeltäneeseen aikaan olikaan kuulunut, pitää sisällään melko tavallista tarinaa: akateemisen pätkätyöläisen kiirettä työelämässä, suorituspaineita, perfektionismia, kasaantuvaa stressiä, univaikeuksia, koventuvia vaatimuksia, perheen perustamista, talonrakennusta, lapsiarkea, valvottuja öitä, huolta, ulkomaille muutto(ja) janiinedelleen.

Venymistä aina vain pitemmälle ruuhkavuosien keskellä, itsensä ja oman hyvinvointinsa unohtamista. Kaikkea mitä pakettiin kuuluu – aineenvaihduntaongelmia ja terveyden pettämistä myöten. Tarvittiin totaalinen burn out ja pysähdys pohjalle, ennen kuin osasin alkaa keräilemään elämäni palasia kokoon rakentaakseni kokonaisuuden uudelleen kestävämmällä tavalla.

20140815_213215

Suuri laiva kääntyy hitaasti. Edellä mainitsemani yksittäinen hetki keväällä 2010 oli toisaalta päätepiste, toisaalta vasta alkua laivan kääntymisprosessille. Olin siihen mennessä noussut jo vähän jaloilleni, toipunut pahimmista pitkäaikaisen stressitilan vaikutuksista elimistössäni ja osannut palata perusasioiden äärelle. Ulkoisesti olin reippaan ylipainon jälkeen saavuttanut normaalin BMI-arvon pitkästä aikaa. Oli juuri jaksanut hölkätä muutaman kilometrin yhtämittaisesti ilman pakkopysähtymisiä puiston penkille. Tuntui käsittämättömältä, että minä, kilpasuunnistustaustaa omaava, maratonejakin 90-luvulla juossut aktiiviliikkuja, olin ollut siinä kunnossa, etten jaksanut juosta yhtä kilometriä yhtäjaksoisesti ilman taukoa! Juuri tuolla hetkellä ymmärsin suunnan kääntyneen.

Kuntoni ei ollut vielä hyvä mutta se oli koko ajan paranemassa. Jaksamiseni ei ollut huippuluokkaa mutta se oli kohenemassa kovaa kyytiä. Terveyteni ei ollut ongelmaton mutta tunsin itseni terveeksi pitkästä aikaa. Pysähdyin kukkulan laelle, alhaalla oli pieni keskieurooppalainen asuinkylämme, jota laskevan auringon säteet kultasivat. Tunsin rauhallisuutta: kaikki järjestyy. Se oli iso hetki pitkään jatkuneen, toivottomalta tuntuneen puserruksen ja elimistön monivaivaisuuden jälkeen. Juuri silloin tuntui kuin valo tunnelin päässä olisi sytytetty, tunsin pitkästä aikaa sisältä kumpuavaa iloa ja energiaa. Positiivisuutta. Luottavaisuutta. Nimesin tuon tunteen vipinäksi. Vipinä on kannattelevaa energiaa, joka vie eteenpäin.

Sisäinen vipinäni on sittemmin kuljettanut perheemme takaisin kotimaahan sekä saanut minut kouluttautumaan uuteen suuntaan (MBSR-tietoisuustaitojen kurssi, Naistenkartanon Novat-ryhmä, TesKu Maratonkoulu & MarathonTrainer-koulutus, Svolin ryhmäliikunnan ohjaajan peruskurssi, PhysioFit-ohjaajakoulutus, Tampereen ammattikorkeakoulun fysioterapeuttikoulutus, yrittäjäkurssi sekä Suomen Bella-toiminnan ohjaajakoulutus). Sisäinen palo on vienyt minut perustamaan juoksukouluryhmiä, ohjaamaan maratonkoulua, valmentamaan tulosparannusta toivovia aktiivikuntoilijoita, vetämään jumppia, kahvakuulailuja ja laihdutusryhmiä sekä jakamaan hyvää mieltä ja energisyyttä kaikille, joilla on vastaanottavainen ja avoin mieli ottaa sitä vastaan.

Liikakuormituksen alla oma vipinäni oli väsynyt ja sammunut mutta olen ollut onnekas saadessani sen takaisin. Toivoisin mahdollisimman monen kokevan samanlaisen kipinän syttymisen omalle vipinälleen. Oman vipinän vaalimiseen ja kasvattamiseen kannattaa ottaa apua vastaan, yhdessä olemme enemmän. Tätä tarkoitusta varten syntyi yhden naisen toiminimi nimeltä Vipinä. En toimi yksin itseäni varten vaan yhdessä asiakkaiden kanssa heidän lähtökohdistaan käsin.

Lähde mukaan Team Vipinään, jos haaveilet saavasi energisyyttä ja parempaa kuntoa omaankin arkeesi!

tonnikeijumaratoonari

Muutos on mahdollinen! Tässä oma ennen ja jälkeen -kuvani.